Sitoumus

Tänään puhumme Sitoumus:stä, aiheesta, joka on kiinnittänyt monien huomion viimeisen vuosikymmenen aikana. Syntymisestään lähtien Sitoumus on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla tieteestä populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Sitoumus:n eri puolia sen vaikutuksista yhteiskuntaan viimeisimpään aihetta koskeviin tutkimuksiin. Tulemme selvittämään, kuinka Sitoumus on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut ihmisiin eri tavoin. Lisäksi tarkastelemme joitain kiistoja ja keskusteluja, joita on syntynyt Sitoumus:n ympärillä ja kuinka nämä keskustelut ovat muokanneet ymmärrystämme aiheesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä artikkeli tarjoaa kattavan ja laajan yleiskatsauksen Sitoumus:stä ja tarjoaa lukijoille vankan ja ajantasaisen käsityksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Tämä artikkeli kertoo oikeustieteellisestä nimityksestä. Sitoumus on myös bridgessä käytetty käsite.

Sitoumus on yksipuolinen oikeustoimi, jolla henkilö tai oikeushenkilö lupautuu varmasti tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Sitoumus on velvoittava lupaus.[1] Sen lähikäsitteitä ovat sopimus, takuu ja velvoite. Sitoumuskirjaksi nimitetään asiakirjaa, jonka sisältönä on jonkun tekemä sitoumus.[2] Sitoumus on oikeudellisesti niin velvoittava, että toinen on siihen vetoamalla oikeutettu vaatimaan suoritusta. Tällaisia sitoumuksia ovat esimerkiksi testamentti ja lahjanlupaus.[3] Sitoumuksen kiistämisen rikoslaki (39/1889, 38:7, kumottu lailla 769/1990) katsoi aiemmin rangaistavaksi teoksi. Sen mukaan rangaistiin sakolla tai alle kuuden kuukauden vankeudella, jos joku vastoin parempaa tietoaan kielsi allekirjoituksensa tai sitoumuskirjansa.[4]

Lähteet

  1. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006, ISBN 952-5446-20-4.
  2. Nykysuomen sanakirja, WSOY 1951–1961, hakusana sitoumuskirja.
  3. Kullervo Kemppinen: Lakitiedon pikkujättiläinen, WSOY 1985, ISBN 951-0-12586-5, sivu 1026.
  4. Kemppinen s. 725.