Snorri Hjartarson
Tässä artikkelissa tutkimme Snorri Hjartarson:een liittyviä keskeisiä näkökohtia ja sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan. Snorri Hjartarson:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla sen alkuperästä nykypäivän merkitykseen. Näillä sivuilla analysoimme yksityiskohtaisesti, kuinka Snorri Hjartarson on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut ihmisiin, instituutioihin ja yhteisöihin ympäri maailmaa. Lisäksi tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Snorri Hjartarson:stä sekä sen tärkeydestä nykyisessä kontekstissa. Valmistaudu uppoutumaan Snorri Hjartarson:n kiehtovaan maailmaan ja löydä kaikki tämän erittäin tärkeän aiheen takana!
| Snorri Hjartarson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. huhtikuuta 1906 Borgarfjörður, Islanti |
| Kuollut | 27. joulukuuta 1986 (80 vuotta) Reykjavík, Islanti |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | islanti |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
|
|
Snorri Hjartarson (22. huhtikuuta 1906 Borgarfjörður, Islanti – 27. joulukuuta 1986 Reykjavík, Islanti) oli islantilainen runoilija. Hän oli merkittävimpiä toisen maailmansodan jälkeisen ajan islantilaisia lyyrikoita. Hän työskenteli Reykjavíkin kaupunginkirjaston ylikirjastonhoitajana 1943–1966. [1][2]
Snorri luopui uransa loppuvaiheessa sidotusta mitasta, ja samalla runojen sävy muuttui tummemmaksi.[1]
Palkinnot ja tunnustukset
- 1981 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto kokoelmasta Hauströkkrið yfir mér (1979).
Suomennettuja runoja
- Lähde[3]
- Runoja antologiassa Ja tunturin takaa kuulet –: Islannin sodanjälkeistä lyriikkaa, suom. ja toim. Maj-Lis Holmberg, Espoo: Weilin + Göös 1977 ISBN 951-35-1521-4
- Gnitaheiði-nummella
- Ilta
- Kenties; myös antologiassa: Tämän runon haluaisin kuulla 2, Helsinki: Tammi 1987 ISBN 951-30-6580-4
- Kuulin heidän lähestyvän; myös antologiassa: Minä olen sukua hevosille, toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto, Helsinki: Otava 1996 ISBN 951-1-14413-8
- Laulu
- Laulujen alkukoti
- Maisema
- Matka
- Pyhäinkuva
- Syysmetsässä
- Talo Roomassa
- Teräsmetsä
- Tiivistelmiä
- Runoja julkaisussa Parnasso, 1982; nro 6, suom. Maj-Lis Holmberg
- Ajautunutta
- Erämaata
- Jälleennäkeminen
- Kalvakkuuttta
- Muisto
- Rauha
- Taivaanvuohi
- Valaanniemellä
- Valkeat pilvet
- Putoilevat lehdet, suom. Maj-Lis Holmberg antologiassa: Parantava runo, Helsinki: Tammi, 1982
Lähteet
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Snorri Hjartarson”, Otavan kirjallisuustieto, s. 719. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Snorri Hjartarson gardur.is. Viitattu 14.11.2021. (islanniksi)
- ↑ Snorri Hjartarson, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 3.9.2021, viitattu 21.9.2021
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
