Sofia Eerikintytär

Nykyään Sofia Eerikintytär on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Ajan myötä Sofia Eerikintytär:stä on tullut peruselementti ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Olipa työssä, sosiaalisesti tai henkilökohtaisesti, Sofia Eerikintytär on ratkaisevassa roolissa tapaamme elää. Kautta historian Sofia Eerikintytär on kehittynyt ja mukautunut yhteiskunnan tarpeisiin ja vaatimuksiin, ja siitä on tullut jatkuvan tutkimuksen ja tutkimuksen aihe. Tässä artikkelissa tutkimme Sofia Eerikintytär:n eri puolia ja vaikutuksia jokapäiväiseen elämään sekä sen vaikutusta eri aloilla ja sektoreilla.

Sofia Eerikintytär
Kuningatar Sofia Eerikintyttären sinetti vuodelta 1270
Ruotsin kuningatar
Valtakausi 1260 – 22. heinäkuuta 1275
Edeltäjä Katarina Sunesdotter
Seuraaja Helvig Holsteinilainen
Syntynyt Sofia Eriksdatter af Danmark
n. 1240
Tanska
Kuollut 1286
Tanska
Hautapaikka Vretan luostarikirkko tai Ringsted Gillingstam, Tanska
Puoliso Valdemar Birgerinpoika
Lapset Ingeborg, Erik, Marina, Rikissa, Katarina, Margareta
Suku Estrid
Isä Eerik IV Plovpenning
Äiti Jutta von Sachsen
Uskonto roomalaiskatolisuus

Sofia Eerikintytär (tansk. Sofia Eriksdatter af Danmark, ruots. Sophia Eriksdotter) ; (n. 1240–1286 Tanska) oli tanskalainen prinsessa, joka Valdemar Birgerinpojan puolisona oli Ruotsin kuningatar vuosina 1260-1275.[1]

Suku

Sofia oli Tanskan kuningas Eerik IV Plovpenningin ja prinsessa Jutta von Sachsenin vanhin tytär.[1] Sofia oli 10-vuotias kun hänen isänsä murhattiin vuonna 1250.

Hänellä oli kolme sisarta, joista toiseksi vanhin, Ingeborg (1244-1287) avioitui Norjan kuningas Maunu VI Lainparantajan kanssa. Hänen avioliittonsa oli osa sulhasen isän, Birger Jaarlin suunnitelmaa Ruotsin ja Tanskan välisten suhteiden parantamiseksi. Sofian kaksi nuorinta sisarta Jutta (1245–1284) ja Agnes (1249–1290) lähetettiin dominikaaniluostariin Roskildeen 1260-luvulla, koska pelättiin perinnön hajaantumista heidän mahdollisten avioliittojensa tähden. Sisaret eivät viihtyneet luostarissa, vaan muuttivat vuonna 1271 Ruotsiin Sofian ja Valdemarin hoviin. [1]

Avioliitto

Sanotaan, että kun tytölle ilmoitettiin tämän menevän naimisiin Ruotsin kuningas Valdemar Birgerssonin kanssa, hän meni kammioonsa ja rukoili neitsyt Mariaa: "Anna minulle onnea hänen kanssaan ja hänelle minun kanssani". Heidät vihittiin vuonna 1260 Jönköpingissä, paikka voi olla myös Ödeshögin Öninge, Eerikinkronikka puhuu Ymningenistä.[1]

Kuningatar Sofiaa kuvataan nokkelaksi, temperamenttiseksi ja voimakastahtoiseksi kaunottareksi, jolla oli terävä kieli, ja hänen kärkevistä huomautuksistaan on olemassa monia lainauksia. Hän kutsui miehensä veljeä Magnusia "Kittlarböteriksi", mahdollisesti "kittelflickare" koska tämä oli tummaverinen ja laiha, mitä pidettiin loukkauksena, ja Eerikiä "Erik allsintet". Hänet tunnettiin muun muassa kiinnostuksestaan ​​shakkiin. [1]

Vuonna 1269 hän vieraili isänsä haudalla sekä sisartensa Agnesin ja Jutan luona Tanskan luostareissa. Vuonna 1272 Jutta saapui Ruotsin hoviin ja sai Sofian puolison Valdemarin kanssa lapsen vuonna 1273, mikä pakotti kuninkaan tekemään sukulaisen kanssa tehdyn aviorikoksen vuoksi katumustyönä pyhiinvaelluksen Roomaan vuonna 1274. Tätä tietoa on uudempi historiantutkimus kritisoinut.[1] "Voi minua. En koskaan voi voittaa sitä surua. Voi minua, että sisareni koskaan näki Ruotsin valtakunnan", Sofian kerrotaan sanoneen. Kun aviomies syrjäytettiin Hovan taistelun jälkeen vuonna 1275, he olivat Ramundebodan luostarissa Närkessä. Mies nukkui ja Sofian kerrotaan pelanneen shakkia kun hämmästyttävä uutinen tultiin kertomaan.

Vuonna 1277 Sofia palasi kotimaahansa Tanskaan. Aviomies oli tällöin alkanut asua avoimesti rakastajattariensa kanssa, ja piispat moittivat kuningasta aviovaimonsa syrjäyttämisestä. Vuonna 1283 entinen kuningatar lahjoitti lohenkalastus oikeutensa Norrköpingissä Skänningen Pyhän Martinuksen dominkaaniluostarin sisaristolle, jossa hänen nuorin tyttärensä Margereta oli nunnana. Juuri hänen lahjoituskirjeeseensä on kirjattu ensimmäistä kertaa paikannimi Norrköping, muodossa Norkøponge.[1]

Lapset

  • Ingeborg (1263–1292), avioitui Holsteinin herttua Gerhard II:n kanssa[1]
  • Erik (1272–1330), Norjan ja Ruotsin valtaneuvos, avioitui Ingeborg Knutsdotterin (Aspenäs-suku) kanssa, Bjälbo-suvun Valdemar-haaran kanta-isä
  • Marina (k. 1285), avioitui kreivi Rudolf von Diepholzin kanssa[1]
  • Rikissa (ennen 1273 – noin 1292), avioitui Puolan kuningas Przemysł II:n kanssa,[1] heidän tyttärensä Ryksa-Elżbieta avioitui Puolan ja Böömin kuningas Venceslaus II:n kanssa.
  • Katarina (k. 1283)
  • Margareta (k. 1288 jälkeen), nunna Skänningenin dominikaaniluostarissa

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j Dick Harrison: Sophia Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 8.4.2018.
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sofia Eerikintytär.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.