Seuraavassa artikkelissa tutkimme Sosiokulttuurinen innostaminen:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on vuosien varrella kiinnittänyt monien huomion. Sosiokulttuurinen innostaminen on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua sekä asiantuntijoiden että fanien keskuudessa. Tässä artikkelissa perehdymme Sosiokulttuurinen innostaminen:n eri puoliin sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Tavoitteena on tarjota syvempää ymmärrystä tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Sosiokulttuurinen innostaminen on Ranskasta toisen maailmansodan jälkeen, vapaaehtoistyön pohjalta lähtenyt yhteiskunnan uudelleenrakentamiseen pyrkivä sosiaalipedagoginen toiminta.
Sosiokulttuurinen innostaminen on ihmisten välistä vuorovaikutusta toisiin, esim. vapaa-ajantoiminnan järjestämiseen tähtäävä muoto. Toisille se on sosialistava ja kasvattava pedagoginen työmuoto.
Innostamisen tarkoituksena on luoda yksilölle sosiaalisia verkostoja, esimerkiksi harrastustoiminnan kautta. Tarkoituksena on lisäksi herätellä erilaisia tunteita sekä avata innostettavan maailmankuvaa ja lisätä kiinnostuksen kohteita ympäristöstään. Lisäksi innostaminen tavoittelee ihmisten välistä kommunikaatiota lisäämällä antamaan tukea oppimiseen. Lisäksi halutaan opettaa yksilöä tekemään päätöksiä sekä olemaan dialogissa muiden ihmisten kanssa.[1]
Sosiokulttuurisella innostamisella on kolme muotoa: sosiaalinen, joka pyrkii esimerkiksi luomaan uusia ystävyyssuhteita, pedagoginen, joka pyrkii opettamaan uutta ja keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi sekä kulttuurinen, jonka tarkoitus on tuoda erilaisia mahdollisuuksia yhteiskunnastamme esille.[1]
J-C Gillet'ä mukaillen.[2]