Sotavaunu
Nykymaailmassa Sotavaunu on jatkuvan keskustelun ja kiistelyn aihe. Olipa kyse politiikasta, tekniikasta, kulttuurista tai yhteiskunnasta, Sotavaunu on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Sotavaunu:een liittyviä eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta elämäämme. Uusimmasta tieteellisestä kehityksestä alan asiantuntijoiden mielipiteisiin pyrimme valaisemaan aihetta ja tarjoamaan lukijoillemme täydellisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen. Haastattelujen, tutkimusten ja konkreettisten esimerkkien avulla toivomme saavamme valoa Sotavaunu:stä ja auttaa lukijoitamme ymmärtämään paremmin sen merkityksen nykymaailmassa.
Sotavaunu oli muinainen asejärjestelmä. Se koostuu kulkuneuvosta, vaunusta, jota veti yleensä kaksi hevosta, ja miehistöstä. Sotavaunuja käytettiin sodankäyntiin pronssi- ja rautakaudella. Ratsuväen yleistymisen jälkeen sotavaunut poistuivat käytöstä. Tämän jälkeen niitä käytettiin matkustamiseen, kulkueissa ja kilpailuissa, vaikka sotilaallisesti ne olikin jo syrjäytetty.
Sotavaunujen kehittämiseen vaikutti puolapyörä, jonka ansiosta pystyttiin valmistamaan kevyitä vaunuja hevosten vedettäviksi. Hevosista kuitenkin jalostettiin jatkossa suurempia ja vahvempia, minkä seurauksena ratsuväki korvasi sotavaunut armeijoissa.
Varhaisimmat puolapyörillä varustetut sotavaunut ovat noin vuodelta 2000 eaa. Niiden käyttö oli huipussaan noin vuonna 1300 eaa., jolloin käytiin Kadeshin taistelu. Sotavaunujen sotilaallinen merkitys loppui viimeisenä Intiassa 700-luvulla jaa., mutta ne olivat käytössä muualla sodankäynnin ulkopuolella. Esimerkiksi kilpa-ajot olivat suosittuja Konstantinopolissa 500-luvulle saakka.
Ensimmäiset sotavaunut
Pyörän keksiminen muutti pronssiajan sodankäyntiä voimakkaimmin. Mesopotamiassa kehitettiin ensimmäiset sotavaunut: niissä oli kahdesta tai useammasta lankusta tehdyt umpipyörät ja niitä vetivät onagerit. 3500 eaa.[1] paikkeilta lähtien tällaiset sotavaunut olivat tavallinen asejärjestelmä lähi-Idässä. Ensimmäisissä sotavaunuissa oli pyöriä kahdesta neljään ja niitä veti neljä onageria. Vaunun miehistönä oli ajaja ja sotilas, joka oli aseistettu keihäin ja heittokeihäin. Taistelussa vaunulla rynnäköitiin vihollista kohti tavoitteena aiheuttaa pakokauhua. Keskipitkältä matkalta käytettiin heittokeihäitä, ja läheltä keihäitä. Tällaiset raskaat hitaat onagerien vetämät vaunut eivät olleet erityisen ketteriä ja niillä oli mentävä lähelle vihollista, jotta asevaikutus oli tehokasta.[2][1]
Sumerissa oli käytössä raskas, isompi ja hitaampi sotavaunu. Siinä oli neljä pyörää ja miehistönä neljä miestä. Ajaja, soturi ja kaksi kilvenkantajaa. Soturi oli aseistettu keihäillä ja heittokeihäillä.[2]
Sotavaunuja käytettiin laajasti mesopotamiassa 3000-2500 eaa. Kevyempi, liikkuvampi kaksipyöräinen, kahden miehen vaunu ilmestyi vasta vuosisatojen kehityksen jälkeen.
Varsinaiset sotavaunut
Myöhemmin, vuosien 2000–1500 eaa. aikana, syntyi paljon tehokkaampi kevyt vaunu: kaksi puolapyörää ja taka-akseli, miehistönä kaksi miestä ja vetoeläiminä hevoset. Kun tällaiset vaunut yhdistettiin yhdistelmäjouseen, alkoi sodankäynnin vallankumous, ja kyseinen uusi asejärjestelmä levisi nopeasti Babyloniasta yli Etu-Aasian, Egyptin, Kreetan ja Kreikan.[3]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Katso myös
Lähteet
- Featherstone, Donald: Warriors and Warfare in ancient and medieval times. Constable, 1997. ISBN 0-09-476850-1
- Ferrill, Arther: The Origins of War. (from the stone age to Alexander the Great) Thames and Hudson, 1985.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sotavaunu Wikimedia Commonsissa
- Sotavaunujen historia, suunnittelu ja käyttö (englanniksi)
