Tämä artikkeli käsittelee aihetta Spriikopiokone, joka on viime aikoina noussut merkityksellisemmäksi sen vaikutuksensa vuoksi useilla aloilla. Ilmestymisestään lähtien Spriikopiokone on herättänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostusta ja synnyttänyt keskustelua ja pohdiskelua sen vaikutuksista. Kattavan analyysin avulla tutkitaan Spriikopiokone:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Samoin tarkastellaan tämän ilmiön ympärillä olevia erilaisia näkökulmia ja kantoja, jotta siitä saataisiin täydellinen ja objektiivinen näkemys.
Spriikopiokone eli spriimonistuskone on 1920–1970-luvuilla käytössä ollut monistuslaite. Spriimonistuksessa käytetään paino-originaalin tuottamiseen kaksiosaista masterarkkia. Väri siirtyy vahaan sidotulla painovärillä päällystetystä alusarkista peilikuvana päällysarkin takapuolelle niihin kohtiin, joita on painettu kynällä, kirjoituskoneen näppäimillä tai muulla välineellä. Kopiot tuotetaan siirtämällä väri päällysarkista alkoholipohjaisen liuottimen avulla kopioarkeille. Värin vähetessä kopioiden laatu heikkenee vähitellen. Spriikopioinnilla pystytään tuottamaan monivärisiä originaaleja vaihtamalla välillä alusarkkia eriväriseen. Menetelmä keksittiin 1920-luvulla, ja tuotemerkkejä olivat ”Ditto” ja ”Banda”.
Laitetta ei pidä sekoittaa vahaskopiokoneeseen, joka oli toinen samaan aikaan paljon käytössä ollut kopiointilaite. Sekaannusta voi aiheuttaa myös se, että spriikopioinnista on käytetty myös nimitystä vahakopiointi.
Spriikopiointi ja vahaskopiointi jäivät pois käytöstä 1960-luvulta alkaen, kun markkinoille tuli helppokäyttöisiä, joskin aluksi kalliita valokopiokoneita.