Srapnelli

Tässä artikkelissa tutkimme Srapnelli:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkia tämän aiheen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Analysoimme yksityiskohtaisesti kaikkia näkökohtia, jotka tekevät Srapnelli:stä monien tutkimusten ja tutkimusten kiinnostavan kohteen sen alkuperästä sen merkitykseen. Eri näkökulmien ja lähestymistapojen kautta syvennymme Srapnelli:n monimutkaisuuteen ja käsittelemme sen sosiaalisia, kulttuurisia, poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia. Valmistaudu löytämään kaikki Srapnelli:n takana ja uppoudu tiedon ja uusien ideoiden maailmaan!

Srapnelli (rinnakkaismuoto šrapnelli[1]) on tykkiaseissa käytetty luodeilla täytetty ammustyyppi, joka on tarkoitettu toimimaan ilmassa lentoratansa loppuvaiheessa sinkoamalla sisältämänsä kuulat kohti maalia. Srapnelli on saanut nimensä brittiläisen tykistöupseeri Henry Shrapnelin mukaan, joka aloitti ensimmäisten pallosrapnellien kehittelyn vuonna 1784. Pallosrapnelli oli ulkomuodoltaan identtinen saman aikakauden pallokranaattien kanssa.

Shrapnelin suunnittelema uusi ammustyyppi otettiin brittitykistön käyttöön vuonna 1803. Ensimmäiset nykyisiä tykinammuksia ulkoisesti muistuttavat lieriönmuotoiset srapnellit tulivat käyttöön 1860-luvulla rihlattujen tykkien yleistyessä. Metallurgian ja valmistusmenetelmien kehityksen myötä 1880-luvulla srapnelli sai lopulliseksi jääneen muotonsa.

Srapnellin vanhentuminen alkoi tehokkaiden, pikriinihapolla ladattujen sirpalekranaattien yleistyessä 1890-luvulla. Tehokkailla räjähdysaineilla ladatut sirpalekranaatit olivat paljon srapnellia yksinkertaisempia ja monipuolisempia ammuksia. Srapnellin teho perustui yksinomaan sen suoraan eteenpäin sinkoamien luotien vaikutukseen, eikä se alkuunkaan soveltunut linnoitteiden tuhoamiseen. Sirpalekranaatilla sen sijaan oli srapnellin kapeaa luotiviuhkaa kattavampi sirpalevaikutus sekä ruhjova painevaikutus, minkä lisäksi se voitiin käytetystä sytyttimestä riippuen asettaa räjähtämään joko maanpinnan yläpuolella, maanpinnan tasalla tai sen alla. Srapnelli oli kuitenkin vielä ensimmäisessä maailmansodassa käytössä sirpalekranaattien rinnalla, mutta toisen maailmansodan alkaessa se oli ammustyyppinä jo harvinainen.

  • Pallosrapnelleja. Alkuperäinen Henry Shrapnelin suunnitelema versio (vas.) ja E. M. Boxerin 1850-luvulla parantelema malli (oik.)
    Pallosrapnelleja. Alkuperäinen Henry Shrapnelin suunnitelema versio (vas.) ja E. M. Boxerin 1850-luvulla parantelema malli (oik.)
  • 16-naulaisen (91,4 mm) tykin srapnelli 1870-luvulta. Paksu valurautainen kuori pienensi luodeille jäävää tilaa
    16-naulaisen (91,4 mm) tykin srapnelli 1870-luvulta. Paksu valurautainen kuori pienensi luodeille jäävää tilaa
  • I MS:n aikaisen srapnellilaukauksen rakenne. 1. Ajopanos, 2. Luodit, 3. Aikasytytin, 4. Sytytysputki, 5. Hartsia sitomassa luoteja, 6. Teräksinen kuori, 7. Patruunahylsy, 8. Patruunapanos
    I MS:n aikaisen srapnellilaukauksen rakenne. 1. Ajopanos, 2. Luodit, 3. Aikasytytin, 4. Sytytysputki, 5. Hartsia sitomassa luoteja, 6. Teräksinen kuori, 7. Patruunahylsy, 8. Patruunapanos
  • Brittiläinen 18-naulainen (83,8 mm) srapnelli. Teräskuori on ratkaisevasti vanhaa valurautaista ohuempi
    Brittiläinen 18-naulainen (83,8 mm) srapnelli. Teräskuori on ratkaisevasti vanhaa valurautaista ohuempi
  • Srapnellin toiminta
    Srapnellin toiminta
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Srapnelli.

Lähteet

  1. ↑ Sadeniemi, Matti (päätoimittaja): Nykysuomen sanakirja. Osa 5: S-Tr, s. 294. Helsinki: WSOY, 1959.