St. Marienkirche

Nykymaailmassa St. Marienkirche:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhteiskunnan eri sektoreille. Sen vaikutukset ylittävät rajat ja kattavat sekä henkilökohtaiset että ammatilliset näkökohdat. Ilmestymisestään lähtien St. Marienkirche on herättänyt loputtomia keskusteluja, jotka ovat lisänneet sen merkitystä ja merkitystä julkisella alueella. Tässä artikkelissa tutkimme St. Marienkirche:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutuksia ja laajuutta nykyään. Tutkimalla sen alkuperää, kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä pyrimme valaisemaan tätä aihetta, joka on kiinnittänyt niin monien ihmisten huomion ympäri maailmaa.

St. Marienkirche Berliinissä.

St. Marienkirche on evankelinen kirkkorakennus Saksan pääkaupungissa Berliinissä. Se sijaitsee Karl-Liebknecht-Strassella Berliinin historiallisessa keskustassa lähellä Alexanderplatzia.

Marienkirche on Berliinin vanhin yhä uskonnollisessa käytössä oleva kirkkorakennus ja kaikista kirkkorakennuksista toiseksi vanhin; vanhin on nykyisin museona toimiva Nikolaikirche. Kirkon vanhin osa on yksilaivainen goottilaistyylinen kuori, joka on rakennettu nykytiedon mukaan 1270-luvulla.[1] Kirkko rakennettiin torikortteliin, joka oli 1200-luvulla nuoren Berliinin kaupungin ensimmäinen aluelaajennus.[2] Varhaisin kirjallinen maininta kirkosta on peräisin vuodelta 1292. Alun perin roomalaiskatolisena kirkkona toimineen St. Marienkirchen vanhimmat osat on tehty graniitista. Suurin osa kirkosta on kuitenkin rakennettu tiilistä.

Kirkko paloi ensimmäisen kerran jo 1300-luvulla mutta rakennettiin uudelleen alkuperäiseen asuunsa. Torni rakennettiin 1400-luvulla, joskin sen ylin osa on arkkitehti Carl Gotthard Langhansin lisäys vuosilta 1789–1790. Toisen maailmansodan Berliinin pommituksissa kirkko tuhoutui pahasti. Sodan jälkeen se jäi Itä-Berliinin puolelle ja sitä ympäröineet korttelit hävitettiin kokonaan. Kirkko jälleenrakennettiin vuosina 1945–1950 ja maalattiin valkoiseksi alkuperäisen ulkonäkönsä mukaisesti.[1] Ympäröivä aukio järjesteltiin 1960-luvulla, ja Marienkirche jäi seisomaan yksinään valtavan Berliinin televisiotornin juurelle. Kirkkoa restauroitiin uudestaan vuosina 1969–1970.[2]

Marienkirchen koristeellinen, alabasterista tehty saarnatuoli on Andreas Schlüterin veistämä vuodelta 1702.[1][2] Kirkossa on Saksan vanhin Kuolemantanssi-aiheinen fresko, joka lienee maalattu vuonna 1485, vuosi suuren ruttoepidemian jälkeen. Arkkitehti Friedrich August Stüler löysi sen tornihallista vuonna 1860. Seinämaalaus on kaksi metriä korkea ja 22 metriä pitkä, ja siihen on kuvattu yhteensä 28 kohtausta.[1]

St. Marienkirche on nykyisin Berlin-Brandenburgin evankelisen hiippakunnan piispankirkko. Kirkon edustalle on sijoitettu Martti Lutherin patsas.

Lähteet

  1. ↑ a b c d Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 298–300. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
  2. ↑ a b c Marienkirche (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi) Denkmale in Berlin. Viitattu 30.7.2014.

Aiheesta muualla