Tässä artikkelissa käsittelemme ongelmaa Stereospesifisyys, josta on tullut yhä tärkeämpi viime vuosina. Stereospesifisyys on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta niin tiedeyhteisössä kuin yhteiskunnassa yleensäkin sen vaikutuksensa ansiosta. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseen Stereospesifisyys on ollut useiden tutkimusten ja keskustelujen kohteena, joissa on pyritty ymmärtämään sen vaikutusta ympäristöömme. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Stereospesifisyys:een, analysoimalla sen merkitystä, sen vaikutuksia ja mahdollisia tulevaisuuden näkymiä, joita tämä aihe voi tarjota.
Stereospesifisyys on kemiallisen reaktion reaktiomekanismin ominaisuus, jonka vuoksi vain tietyn konformaation omaava lähtöaine voi johtaa tietyn konformaation omaavaan tuotteeseen. Tällöin tuotteen konformaatio riippuu vain lähtöaineen stereokemiasta ja erilaiset stereoisomeerit, esimerkiksi enantiomeerit johtavat eri konformaatioltaan erilaisiin tuotteisiin ja reaktioissa muodostuu ainoastaan yhtä diastereomeeriä. Reaktio on stereospesifinen myös silloin kuin tuotteeksi voi muodostua vain tietyn konformaation omaava yhdiste. Stereospesifiset reaktiot ovat aina myös stereoselektiivisiä, mutta kaikki stereoselektiiviset reaktiot eivät ole stereospesifisiä. Stereoselektiivisiä reaktioita ovat esimerkiksi SN2-reaktiot, eliminaatioreaktiot, additioreaktiot ja useat perisykliset reaktiot, kuten Diels–Alder-reaktio.[1][2][3]