Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia Steven Pinker:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea mitä sillä on tarjottavanaan. Steven Pinker on ollut tutkimus- ja kiinnostuksenkohde useiden vuosien ajan, ja sen vaikutus yhteiskuntaan ja kulttuuriin on kiistaton. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Steven Pinker:n eri puolia sen historiasta ja kehityksestä sen merkitykseen nykyään. Uppoudumme sen eri puoliin ja tutkimme tiiviisti sen vaikutusta niinkin vaihtelevilla aloilla kuin teknologia, tiede, taiteet ja arkielämä. Kriittisellä ja oivaltavalla silmällä toivomme saavamme syvemmän ymmärryksen Steven Pinker:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan.
Steven Arthur Pinker (s. 18. syyskuuta 1954 Montreal, Kanada) on kanadalais-yhdysvaltalainen psykologi, kognitiotieteilijä ja tietokirjailija, joka tunnetaan erityisesti teoksistaan The Language Instinct (1994), How the Mind Works (1997) ja The Blank Slate (2002).
Pinker syntyi englanninkieliseen juutalaisyhteisöön Montrealissa, mutta ryhtyi ateistiksi 13-vuotiaana. Hänen isänsä Harry Pinker oli opiskellut juristiksi, mutta oli kuitenkin aluksi toiminut kulkukauppiaana. Pinkerin äiti Roslyn puolestaan toimi uransa aikana sekä opinto-ohjaajana että lukion vararehtorina.
Pinker työskentelee Yhdysvalloissa MIT:ssä, jossa hän on kognitiivisen neurotieteen osaston johtaja.[1] Hän tutkii aivojen osien tapaa käsitellä ympäristöstä tulevaa informaatiota ja on sitä mieltä, että ympäristön vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen on huomattavasti liioiteltu[2]. Hän on omaksunut Noam Chomskyn opin siitä, että ihminen on syntyessään valmiiksi ohjelmoitu oppimaan kielioppiin pohjautuvan kielen.[1]
Hän on myös suosittu luennoitsija ja muistuttaa ulkoisesti rocktähteä.[1]
Steven Pinkerin ja Paul Bloomin artikkeli ”Natural language and natural selection”[3] (1990), jossa he esittivät nykyihmisen oletetun kielielimen kehittyneen normaalin luonnonvalinnan muovaamana, käynnisti nykyisen keskustelun kielen synnystä.[4]
Pinkerin mukaan maailma on mennyt parempaan suuntaan esimerkiksi väkivallan osalta. Hänen mukaansa esimerkisi Englannissa tapahtui keskiajalla yli 100 murhaa 100 000 ihmistä kohden, kun 1900-luvun alussa luku oli alle yksi suhteessa samaan lukumäärään.[5]