Sukupuolidimorfismi

Sukupuolidimorfismi on tila, joissa saman lajin kahdella sukupuolella on muitakin erottavia piirteitä kuin niiden lisääntymiselinten erot. Sukupuolidimorfismia havaitaan monilla eläimillä ja muutamilla kasveilla. Erot voivat näkyä esimerkiksi toissijaisissa sukupuoliominaisuuksissa, koossa, painossa, värissä tai kuvioinnissa, ja niihin voi sisältyä myös eroja käyttäytymisessä ja kognitiossa. Erot voivat olla hädin tuskin erottuvia tai voimakkaasti korostuneita, ja niillä voi olla merkitystä seksuaalivalinnassa. Dimorfismin vastakohta on monomorfismi.^[1]

Dimorfismi voidaan tunnistaa helposti silloin, kun se näkyy kuvioinnissa ja värityksessä. Monilla lintu- ja matelijalajeilla esiintyy sukupuolten välisiä eroja värityksessä (sukupuolidikromatismi).^[2] Seksuaalivalinta johtaa siihen, että dimorfiset piirteet kehittyvät liioitellun suuriksi. Kuviointien tuottaminen tai niiden ylläpito voi olla lajille vaikeaa, millä on monimutkaisia evoluutioseurauksia^[3], mutta tarkat seuraukset tai kustannukset lajille riippuvat kuvioinnin luonteesta (kuten värityksen toimintaperiaatteesta).^[4]

Riikinkukoilla dimorfismi on huomiota herättävä. Koirasyksilöiden koristeelliset pyrstösulat houkuttelevat naarasyksilöitä soidinmenojen aikana. Ensisilmäyksellä koiras- ja naarasyksilöitä saattaisi pitää eri lajina koiraan pyrstösulkien koon ja raikuvien värien johdosta; naarasyksilö on hillityn ruskea.^[5] Riikinkukon pyrstösulat saavat sen alttiiksi petojen hyökkäyksille, koska ne rajoittavat riikinkukon lentokykyä ja tekevät siitä muutenkin huomiota herättävän.^[5] Samanlaisia esimerkkejä on useita, esimerkiksi paratiisilintujen ja argusfasaanien tapauksessa.

Toinen esimerkki sukupuolidikromatismista esiintyy sinitiaisilla, joilla koiraat ovat väriltään keltaisempia kuin naaraat. Tämän uskotaan johtuvan vihreiden perhostoukkien syönnistä, jotka sisältävät suuria määriä karotenoideja kuten luteiinia ja zeaksantiinia.^[6] Ruokavalio vaikuttaa sukupuolidimorfisiin väreihin myös ihmiselle näkymättömässä ultravioletissa spektrin osassa.^[7][8] Sen vuoksi vaikka koirasyksilöt vaikuttavat ihmissilmälle keltaisilta, ovat niiden sulat naarasyksilöiden näkökulmasta violetteja. Värityksen ajatellaan heijastavan koirasyksilöiden kykyä hankkia ruokaa perheelleen.^[9] Pyrstö- ja rintasulkien värin ja tiaisen ruumiillisen kunnon välillä on positiivinen korrelaatio.^[10] Karotenoidit näyttelevät tärkeää osaa monien eläinten immuunipuolustuksessa, joten karotenoideihin viittaavat piirteet voivat olla terveen yksilön merkki.^[11]

Sammakoilla esiintyy myös selväpiirteistä dikromatismia. Sammakoiden dikromatismia on kahta tyyppiä: ontogeneettistä ja dynaamista. Ontogeneettisiä sammakoita on enemmän ja niillä esiintyy koiraiden ja naaraiden välillä pysyviä värimuutoksia. Litoria lesueuri on esimerkki dynaamisesta sammakkolajista, jonka koiraissa tapahtuu väliaikaisia värimuutoksia pariutumiskauden aikana.^[12] Hyperolius ocellatus on ontogeneettinen sammakko, jolla on dramaattiset erot värissä ja kuvioinnissa sukupuolten välillä. Koiraiden saavutettua seksuaalisen kypsyyden ne ovat kirkkaan vihreitä ja niillä on valkoiset kylkiviivat.^[13] Sen sijaan naaraat ovat ruosteenpunaisia tai hopeanharmaita ja niissä on pieniä pilkkuja. Koiraiden kirkas väritys houkuttelee naaraita ja varoittaa saalistajia siitä, että sammakkoa ei kannata pyydystää.

Sukupuolidimorfismin ja parinvalinnan yhteys havaitaan myös monilla kalalajeilla. Esimerkiksi miljoonakalakoirailla on värikkäitä läikkiä ja kuviointeja, kun taas naaraat ovat yleisesti väriltään harmaita. Miljoonakalanaaraat suosivat kirkkaan värisiä koiraita.^[14]

Ophioblennius atlanticus -lajilla ainoastaan koiraskalalle kehittyy haitallisilta mikrobeilta suojaava elin sen anaali-urogenitaalialueelle. Huolehtiessaan jälkeläisistään koiraat hankaavat anaali-urogenitaalialuettaan pesäkolon sisäpintaan, mikä suojaa munia mikrobitartunnoilta. Mikrobitartunnat ovat yksi yleisimmistä kuolinsyistä nuorilla kaloilla.^[15]

• Andersson, Malte B.: Sexual Selection. Princeton University Press, 1994. ISBN 978-0-691-00057-2 Teoksen verkkoversio.
• Futuyma, D: Evolution. 1. painos painos. Sunderland, Massachusetts: Sinauer Associates, 2005. ISBN 978-0-87893-187-3
• Ridley, M: Evolution. 3. painos painos. Malden, Massachusetts: Blackwell Publishing, 2004. ISBN 978-1-4051-0345-9

• Bonduriansky, Russell: The evolution of condition-dependent sexual dimorphism. The American Naturalist, 2007, 169. vsk, nro 1, s. 9–19. PubMed:17206580 doi:10.1086/510214
• Figuerola, Jordi: A comparative study on the evolution of reversed size dimorphism in monogamous waders. Biological Journal of the Linnean Society, 1999, 67. vsk, nro 1, s. 1–18. doi:10.1111/j.1095-8312.1999.tb01926.x
• Lindenfors, P., Gittleman, J.L. and Jones, K.E., 2007. Sexual size dimorphism in mammals. Sex, size and gender roles: evolutionary studies of sexual size dimorphism, pp.16-26.

Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: sukupuolidimorfismi.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sukupuolidimorfismi Wikimedia Commonsissa