Sulaojan lähde

Nykymaailmassa Sulaojan lähde:stä on tullut toistuva ja tärkeä aihe yhteiskunnassa. Sulaojan lähde on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua joko päivittäisen elämän vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai vaikutuksensa vuoksi uusien teknologioiden kehitykseen. Muinaisista ajoista nykypäivään Sulaojan lähde on ollut tutkimuksen ja pohdinnan kohteena, ja se on synnyttänyt monenlaisia ​​mielipiteitä ja lähestymistapoja. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Sulaojan lähde:een ja analysoimme sen merkitystä ja sen vaikutusta eri yhteyksissä. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Sulaojan lähde:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja historiassa.

Sulaoja

Sulaojan lähde (pohjoissaameksi Suttesgáldu[1] tai Galbmagáldu[2]) on suuri, lampimainen lähde Utsjoella. Se sijaitsee kantatie 92:n varrella kymmenisen kilometriä Karigasniemestä itään. Lampi on noin 250 metriä pitkä ja leveimmillään 50 metriä leveä.[1]

Lähde on purkautuvalla vesimäärällä mitattuna Suomen suurin.[3] Se on myös saamelaisten vanha pyhä paikka, ja lähteen vedellä on uskottu olevan parantavia vaikutuksia.[4][5]

Lähde

Lähteen vesi on peräisin Luomusjoesta, josta se imeytyy hiekka- ja sorakerrosten läpi.[4] Pohjavettä purkautuu lähdelampeen noin 400 litraa sekunnissa (35 000 m³/vrk).[3][6] Purkautuvan veden lämpötila on noin 3 °C ympäri vuoden.[6] Lammesta lähtee talvipakkasillakin auki pysyvä Sulaoja (pohjoissaameksi Suttesjohka[1] tai Suttesája[2][7]), joka laskee tien eteläpuolelle Basijávriin.[1][8]

Sulaojan rannoilla on monimuotoista lähdekasvillisuutta, erityisesti lähdesammalia sekä runsaasti väinönputkea, jota on pidetty pyhänä ja tärkeänä rohtokasvina.[9][10]

Retkeily

Sulaojalta koilliseen lähtee 63 kilometriä pitkä Kevon retkeilyreitti Kenesjärvelle. Reitiltä haarautuu rengasmainen Kuivin reitti, joka käy Guivilla.[11]

Sulaojalla on myös kaksi kilometriä pitkä luontopolku, jolla kerrotaan lähteestä ja tunturimittarin aiheuttamista tuhoista.[11]

Vedenottohankkeet

Sulaojan vettä.

Vuonna 2001 Utsjoen kunta käynnisti hankkeen, jossa suunniteltiin pohjaveden ottoa pullotettavaksi Sulaojan lähteen läheisyydestä.[5] Vettä oli tarkoitus ottaa 1 300 m³/vrk ja pumppauskaivon oli määrä sijaita 120 metrin päässä lähteestä.[5] Hanke herätti voimakasta vastustusta ja kunta vetäytyi hankkeesta.[5]

Vuonna 2016 suunniteltiin huomattavasti pienempää vedenottoa, noin 20–30 m³/vrk, jonka hydrologinen vaikutus olisi käytännössä olematon.[12][13] Metsähallitus hylkäsi maanvuokraushakemuksen keväällä 2017 muinaismuistolain perusteella. Uusi hakemus tehtiin kesäkuussa 2017.[14] Vuonna 2020 Metsähallitus päätti jälleen, ettei Sulaojalle tule vedenottamoa.[15]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 25.9.2012.
  2. ↑ a b Saavu Karigasniemelle! Karigasniemen kyläyhdistys. Arkistoitu 30.6.2012. Viitattu 8.1.2012.
  3. ↑ a b Heima, Timo-Pekka: Suomen suurin lähde on Karigasniemellä ESS.fi. 16.5.2011. Viitattu 8.1.2012.
  4. ↑ a b Kevon nähtävyydet Luontoon.fi. 10.1.2011. Metsähallitus. Viitattu 8.1.2012.
  5. ↑ a b c d Renvall-Helander, Elina ja Markkula, Inkeri: Luonnon monimuotoisuus ja saamelaiset, s. 57–58. Helsinki: Ympäristöministeriö, 2011. Teoksen verkkoversio Viitattu 8.1.2012.
  6. ↑ a b Johansson, Peter: Geologia (PDF) (sivu 23) Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö. 2006. Metsähallitus. Arkistoitu 18.3.2024. Viitattu 8.1.2012.
  7. ↑ Mattus, Ilmari: Paikannimistö (PDF) (sivu 245) Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö. 2006. Metsähallitus. Arkistoitu 18.3.2024. Viitattu 8.1.2012.
  8. ↑ Rajala, Pekka: Sulaoja virkistää Lapin matkaajaa Ilkka.fi. 29.6.2011. Viitattu 8.1.2012.
  9. ↑ Tynys, Saara: Luontotyypit ja biotoopit (PDF) (sivu 35) Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö. 2006. Metsähallitus. Arkistoitu 23.5.2011. Viitattu 8.1.2012.
  10. ↑ Saijets, Maiju: Väinönputki paransi saamelaisten vaivat 19.11.2009. YLE Lappi. Viitattu 8.1.2012.
  11. ↑ a b Kevon reitit Luontoon.fi. 2018. Metsähallitus. Viitattu 3.11.2018.
  12. ↑ Suoninen, Inger-Elle: Yhden autokuorman verran pullotettua vettä vuorokaudessa – Kiistelty Sulaojan vedenpullottamo toisi työpaikkoja Utsjoelle 22.3.2017 (päivitetty 1.1.2018). Yle. Viitattu 2.1.2018.
  13. ↑ Nevalainen, Anna: Metsähallitus ei vuokraa vedenpullottamolle saamelaisten pyhää Sulaojan aluetta 23.5.2017 (päivitetty 1.1.2018). Yle. Arkistoitu 2.5.2024. Viitattu 2.1.2018.
  14. ↑ Rasmus, Linnea: Pyhä lähde vai rahan lähde? – Sulaojan kiistelty vedenpullottamohanke on jälleen vireillä 1.1.2018. Yle. Arkistoitu 24.9.2023. Viitattu 2.1.2018.
  15. ↑ Sorjanen, Tuija: Su­lao­jal­le ei tule ve­de­not­ta­moa koskaan – Ka­ri­gas­nie­men kuu­lui­sa lähde on saa­me­lai­sil­le pyhä, joten Met­sä­hal­li­tus rau­hoit­ti sen. Lapin Kansa, 18.12.2020. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.5.2024. Arkistoitu 2.5.2024.

Aiheesta muualla