Sullan toinen sisällissota

Tässä artikkelissa perehdymme aiheeseen Sullan toinen sisällissota, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Sullan toinen sisällissota on aihe, joka on noussut alan asiantuntijoiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden huomion kohteeksi sen merkityksen ja vaikutuksen vuoksi. Viime vuosikymmeninä Sullan toinen sisällissota on kasvattanut merkitystään ja merkitystään, ja se on herättänyt loputtomasti kysymyksiä ja huolenaiheita sen vaikutuksesta tämän päivän yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa analysoimme yksityiskohtaisesti ja tyhjentävästi Sullan toinen sisällissota:n eri puolia, jotta voimme tarjota täydellisen ja perustellun yleiskatsauksen tästä aiheesta.

Sullan toinen sisällissota käytiin antiikin Roomassa Lucius Cornelius Sullan ja konsuli Gaius Mariuksen kesken vuonna 83 eaa. Konsuli Sulla oli poistunut pääkaupungista, kun Rooman hallitsemalla Deloksen saarella oli käynnissä Mithridateen sota Roomaa vastaan. Sulla voitti sodan ja kukisti kapinallisten puolelle menneen Ateenan. Sullan kilpailija Marius anasti samaan aikaan vallan pääkaupungissa ja liittoutui konsuli Lucius Cornelius Cinnan kanssa. Kaupungissa olleet Sullan kannattajat saivat kokea kovia. Marius valittiin seitsemännen kerran konsuliksi, mutta kesken konsulikautensa hän kuoli. Cinna jatkoi konsulikauttaan useiden vuosien ajan kutsumatta kansankokousta koolle.[1]

Sulla oleskeli pitkään Ateenassa, josta ryöstettiin arvoesineitä Roomaan. Kun hän kuuli, että myös Cinna oli surmattu ja valta joutunut ääriaineksille (konsuliksi Mariuksen poika, joka surmautti useita senaattoreita), Sulla palasi sotajoukkoineen vuonna 83 eaa. Aikaisempi liittolaissota vaikutti niin, että itaaliset kansat vastustivat Sullaa. Koska konsuleita ei ollut elossa, Sulla pakotti senaatin antamaan hänelle diktaattorin valtuudet. Sulla joutui sotimaan eri puolilla niemimaata, mutta voitti taistelut. Hän kosti ankarasti kapinallisille, erityisesti samnilaisille.[1]

Katso myös

Lähteet

  1. a b Paavo Castrén: Uusi antiikin historia, s. 343-348. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3