Suolakkokasvi

Tässä artikkelissa aiomme syventyä Suolakkokasvi:n aiheeseen analysoimalla sen eri puolia ja vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Suolakkokasvi on ollut viime aikoina keskustelun ja kiistelyn aiheena, mikä on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, tutkijoissa ja kansalaisissa. Seuraavilla riveillä tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja vaikutusta eri alueilla sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Alkuperäistään nykypäivään Suolakkokasvi:llä on ollut keskeinen rooli tuntemamme maailman muovaamisessa, ja on tärkeää ymmärtää sen laajuus ja seuraukset, jotta siihen voidaan puuttua asianmukaisesti.

Merisuolake on Suomen rannoilla kasvava suolakkokasvi.

Suolakkokasvi eli halofyytti[1] on kasvilaji, joka pystyy kestämään suolaisia elinympäristöjä. Suolakkokasvit voivat erittää ylimääräisen suolan suolarauhasten tai takkokarvojen avulla tai laimentaa solujen suolapitoisuutta korkealla vesipitoisuudella. Suolakkokasvit voidaan jakaa kahteen ryhmään; ehdolliset suolakkokasvit vain sietävät suolaisuutta, mutta ehdottomat suolakkokasvit vaativat suolan tietyn vähimmäispitoisuuden.[1]

Suolakkokasvien lajimäärää on vaikea arvioida, koska varsinaista rajanvetoa suolapitoisuudelle, jonka jälkeen kasvi luokitellaan suolakkokasviksi, on vaikea tehdä. Lajeja kuitenkin on suhteellisen vähän, ehkä noin 5 000–6 000, eli kaksi prosenttia kaikista koppisiemenisistä. Eniten suolakkokasveja löytyy savikkakasveista. Lisäksi heinä-, herne- ja asterikasveissa on runsaasti suolakkokasvilajeja.[2] Suomen rannikoiden suolakkokasvoja ovat esimerkiksi meriratamo, suola-arho ja merisuolake.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Suolakkokasvi Tieteen termipankki. Viitattu 9.11.2014.
  2. ↑ Glenn, Edward P. & Brown, J. Jed: Salt Tolerance and Crop Potential of Halophytes. Critical Reviews in Plant Sciences, 1999, 18. vsk, nro 2, s. 228. CRC Pres. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.11.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla