Suomen Pienviljelijä
Tässä artikkelissa aiomme tutkia Suomen Pienviljelijä:n aihetta ja analysoida sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Suomen Pienviljelijä on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina, ja sen merkitys ylittää rajat ja kulttuurit. Kautta historian Suomen Pienviljelijä:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli yhteiskunnan kehityksessä, ja sen vaikutus on edelleen merkittävä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme Suomen Pienviljelijä:n eri puolia ja sen merkitystä esimerkiksi politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi tutkimme Suomen Pienviljelijä:n mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja sitä, miten se voi vaikuttaa tapaamme elää ja olla vuorovaikutuksessa nykymaailmassa.
Suomen Pienviljelijä ja Suomen Sanomat olivat Eino Yliruusin johtamien Suomen pienviljelijäin puolueen ja Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolueen äänenkannattajia vuosina 1929–1939 ja 1945[1].
Suomen Pienviljelijä 1929–1935
Eino Yliruusin toimittama ja julkaisema ensimmäinen Suomen Pienviljelijä ilmestyi Tampereella kahdesti tai kolmesti viikossa. Se aloitti jo ennen Suomen pienviljelijäin puolueen perustamista huhtikuussa 1929. ”Talonpojan talouspoliittinen taistelulehti” oli myös kelvollinen sanomalehti, jossa oli melko paljon ilmoituksia. Suomen Pienviljelijä oli mukana perustamassa myös puolueen maakuntalehtiä.[1]
Suomen Sanomat 1935–1936
Suomen Pienviljelijän menestys houkutteli Yliruusin perustamaan Helsingissä vuoden 1936 alussa kuudesti viikossa ilmestyneen Suomen Sanomat. Lauri Yliruusin toimittama lehti julistautui ”pääkaupungin ainoaksi oppositiolehdeksi” ja hyökkäsi voimakkaasti äärioikeistoa vastaan. Painokanteiden ja mahdollisen lakkauttamisen uhkaama Suomen Sanomat sai vähän ilmoituksia ja joutui lopettamaan kahden kuukauden jälkeen rahojen loputtua.[1]
Suomen Pienviljelijä 1936–1939
Toinen Suomen Pienviljelijä ilmestyi Helsingissä lähinnä aikakauslehden luonteisena kerran viikossa lokakuusta 1936. Sen pääviholliset olivat Etsivä keskuspoliisi ja Kivimäen hallitus. Vuosikymmenen lopussa Yliruusi ja Suomen Pienviljelijä kannattivat kansanrintamaa ja yhteistyötä äärivasemmiston kanssa. Lauri Yliruusin toimittama lehti muuttui kahdesti viikossa ilmestyneeksi sanomalehdeksi heinäkuussa 1939, mutta hallitus lakkautti sen runsasta viikkoa ennen talvisodan syttymistä.[1]
Suomen Sanomat 1945
Eino Yliruusin julkaisema ja toimittama Suomen Sanomat jatkoi vuoden 1945 alusta aikaisempien lehtien perinnettä. Se kertoi olevansa ”Kansanvallan Rintaman sekä Pienviljelijäin ja Maalaiskansan Puolueen äänenkannattaja”. Yliruusin ja Suomen Sanomien yhteiskuntakriittisyys oli voimakasta, mutta se ei johtanut esimerkiksi SKDL:n yhteyteen. Helsingissä kerran viikossa ilmestynyt lehti lakkasi syyskuussa 1945, kun pienviljelijäin puolue ei saanut juurikaan kannatusta.[1]
Suomen pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue herätettiin henkiin vielä loppuvuodesta 1946. Sen äänenkannattajaksi tuli K. V. Kuljun Parkanossa perustama Suomen Maaseutu, joka ilmestyi epäsäännöllisesti vuoteen 1949 saakka.[1]