Nykyään Suomen veneteollisuus on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Suomen veneteollisuus:stä on tullut keskeinen elementti ihmisten elämässä. Sen vaikutukset ulottuvat taloudesta, politiikasta, kulttuurista jokaisen yksilön jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme Suomen veneteollisuus:n eri puolia ja sitä, miten se on muuttunut ajan myötä. Alkuperäistään sen merkitykseen nykymaailmassa Suomen veneteollisuus on aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja kiistoja lähitulevaisuudessa.
Suomen veneteollisuus kuvaa koko teollisuudenalaa, joka valmistaa Suomessa purjeiden tai moottoreiden avulla tai pelkällä lihasvoimalla liikkuvia veneitä. Kotimaisista suurten laivojen rakentajista kertoo artikkeli Suomen meriteollisuus.
Koko
Vuonna 2018 Suomessa toimi 294 veneitä tai laivoja rakentavaa yritystä, joista 189 luokiteltiin huvi- tai urheiluveneiden rakentajiksi.[1]
Veneala työllistää Suomessa noin 3 500 henkeä.[2][3]Venealan Keskusliitto Finnboat ry kertoo kattavansa suomalaisen venealan yli 90-prosenttisesti[4], ja sen jäsenyritysten liikevaihto oli 889 miljoonaa euroa vuonna 2021 [5].
Suomalaiset yritykset valmistavat 95% Suomessa myytävistä veneistä[6].
Vienti
Suomessa valmistetuista veneistä toimitetaan vientiin 76 %[3].
Vuonna 2021 Suomesta vietiin 12 630 venettä, kaikkiaan 47:ään maahan, yhteensä 397,5 miljoonan euron arvosta [7]. Tämä oli alan kaikkien aikojen ennätys[5].
Venealan koko vuoden vientilaskutus oli arvoltaan 518 miljoonaa euroa[3]. Suomen koko tavaravienti oli arvoltaan lähes 68,6 miljardia euroa[8].
Suomessa valmistettujen veneiden tärkeimmät vientimaat ovat määrissä mitattuna Ruotsi, Norja ja Venäjä[7]. Ruotsiin vietiin viime vuonna 6 244 venettä, Norjaan 3 346 venettä ja Venäjälle 1 238 venettä[7]. Venäjän-viennistä lähes kaksi kolmasosaa muodostui Meksikosta tuotujen vesijettien jälleenviennistä[5].
Rahassa mitattuna tärkeimmät vientimaat ovat Ruotsi, arvoltaan 95,1 miljoonaa euroa; Brittiläiset Neitsytsaaret, arvoltaan 85,7 mijoonaa euroa; Norja, 58,2 miljoonaa; Italia, 26,8 miljoonaa; sekä Malta, arvoltaan 22,4 miljoonaa euroa, joka koostui yhdestä ainoasta veneestä [7].
Suomesta vietävät veneet ovat enimmäkseen pienehköjä avoveneitä ja keulahytillisiä daycruisereita[2]. Viennin toisen merkittävän tuoteryhmän muodostavat luksuspurjeveneet[2].
60 prosenttia Suomessa valmistettavista veneistä rakennetaan Pohjanlahden rannikolla, 200 kilometrin pituisella vyöhykkeellä, joka ulottuu VaasastaKalajoelle[11].
Suomen venealalle on tyypillistä, että valmistajia on monia ja ne ovat muutamaa lukuun ottamatta pieniä. Valmistettujen veneiden lukumäärä valmistajaa kohti on alhainen. Alalle tulee ja alalta poistuu runsaasti yrityksiä. Erilaisia brändejä on runsaasti, mikä voidaan katsoa haitaksi viennissä.[12]
Suomalaisten venevalmistajien kilpailukyky perustuu usein siihen, että veneet ovat kilpailijoita paremmin Pohjoismaiden olosuhteisiin soveltuvia. Esimerkiksi sään suoja ja rungon kestävyys kivikkoisilla vesillä ovat erityisiä valtteja markkinoilla. Tähän vetoavat esimerkiksi Buster, Silver, Minor/Sargo ja Targa.[12]
Sisustusmateriaalit ja tilaratkaisut on Suomessa valmistetuissa veneissä mietitty paremmin pohjoismaiseen makuun ja olosuhteisiin sopiviksi, mikä näkyy esimerkiksi Finngulfin ja Maestron veneissä.[12]
Kalliimmat purjeveneet Swan ja Baltic on suunniteltu vientiä ajatellen ja niiden vahvuutena voidaan pitää teknistä erinomaisuutta ja laatua.[12]
Muutama kotimaisista venevalmistajista on saavuttanut toiminnassaan massatuotannon etuja. Näitä ovat esimerkiksi Terhi, Bella, Finn-Marin/Finnmaster ja Yamarin.[12]
Valmistusmäärissä mitattuna Suomen suurin venevalmistaja on Otto Brandt -konserni, joka omistaa Terhin, Silverin ja TG:n merkit ja pystyy valmistamaan kuudella tehtaallaan 7000 venettä vuosittain.[13]
Oy Astra-Marine Ab, Masku: Masmar[116]. Astra-Marine aloitti toimintansa vuonna 1992[117]. Yhtiö valmisti lujitemuovista ja komposiiteista muun muassa pelastus-, luotsi- ja partioveneitä[116]. Omistajiin kuului Antti Aarnio-Wihuri[118], jolle rakennettiin 23-metrinen Masmar 75 J (huippunopeus 111 km/h)[119]. Astra-Marinesta tuli osa Wihuri Oy:tä vuonna 2008 ja lopulta se sulautettiin Wihuri Oy:hyn vuonna 2010[52][120].
Eurofinn Marine Oy Ltd, Lohja[122]: EF[52] Eurofinn myi purjeveneiden valmistustoiminnan EF Marinelle, joka toimii edelleen[51].
Fibå-Vene Ky, Lohja: Finnsport. Fibå-Vene aloitti lasikuituisen avoveneen valmistuksella 1965. Sen jälkeen satsattiin suuremmalla panoksella Finnsport 410-tuulilasiveneeseen (1967). Se oli ulkonäöltään onnistunut ja ajo-ominaisuuksiltaan kiitetty malli, joka myi hyvin. V-pohjansa ansiosta siitä tuli suosittu venekilpailuissa. Isompia kilpaluokkia varten 410-mallia pidennettiin 20 cm, jolloin syntyi menestyksekäs malli 430. Vuonna 1972 tuotantoon tuli rohkeasti muotoiltu Finnsport 500. Se pärjäsi kisoissa vaatimattomasti, mutta huviveneenä erinomaisesti ja siitä tuli tuulilasiveneiden klassikko, jota valmistettiin 80-luvulle saakka. Lopulta Bella-Veneet hankki veneen muotit ja myi mallia Bella 510 TL-nimisenä. 1970-luvun alusta lähtien Fibå oli moderni ja tehokas venevalmistaja, jonka teollisilla tuotantolinjoilla valmistui useita veneitä päivittäin. Ruiskulaminaatin käyttäjänä Fibå oli Suomen ensimmäisiä. 1970-luvulla asiakkaat alkoivat haluta tuulilasiveneitä käytännöllisempiä retki- ja matkaveneitä, mutta Fibå-Vene osasi vastata asiakkaiden tarpeisiin. 1970-luvun malleja olivat hardtopit (540 HT ja 560 HT), takahyttiveneet (650 AC ja 700 AC), daycruiser (480 DC) ja avovene (480 R). 80-luvun malleja olivat pienet hyttiveneet (570 Cabin ja 600 Cabin), iso kahden makuuhytin lippulaiva (850/8500) ja ajohyttivene (7500). 80-90 -lukujen vaihteen laman jälkeen Fibå-Vene joutui yritysjärjestelyihin ja Finnsport-veneiden tuotantoa jatkoi Eurodelta Oy puoliplaanaavalla Finnsport 720 DL -mallilla. Lopulta Eurodelta meni konkurssiin vuosituhannen vaihteessa, jolloin Finnsporteja oli valmistunut liki 30 000 kappaletta. Vielä konkurssin jälkeenkin Finnsportin muoteilla tai nimellä valmistettiin ulkomailla tuotteita, joilla ei ollut alkuperäisen venemerkin kanssa juuri muuta yhteistä kuin nimi.[123]
Finnboat Oy: Finnstar. Eero Harilaisen suunnittelemaa Finnstar 19:ää pidetään Suomen ensimmäisenä varta vasten offshoren kisakäyttöön tehtynä veneenä. [123]
Finngulf Yachts Oy, Helsinki: Finngulf (1992 – 2011)[124][125][52] Finngulf-pursien tuotanto tapahtui viime vaiheessa Virossa[126]. Vuonna 2011 valmistus päättyi konkurssin seurauksena[126]. Tuolloin norjalainen, moottoriveneitä valmistava Tresfjord osti malliston tuotanto-oikeudet ja muotit[126]. Tresfjordin verkkosivu on päivitetty viimeksi vuonna 2013[127].
Kesko-konserniin kuuluva Konekesko Oy myi Yamarin-veneliiketoimintansa vuonna 2016 Inhan Tehtaat Oy Ab:lle, jonka omistaa Yamaha Motor Europe[139]
Ab Kulla Boats Oy, Oravainen: Kulla, X-ellent. Yritys aloitti veneiden valmistuksen vuonna 1945. Vuonna 2004 se aloitti X-ellent -veneiden tuotannon. Yritys meni konkurssiin 2011.[140]
Lasikuiturakenne Lehtonen & Laihorinta, Raisio: Rais-Sport. Yritys perustettiin 1966. Se valmisti ensin soutuveneitä ja sitten kilpakäyttöön sopivaa tuulilasivenettä Rais-Sport 430, joka menestyi monissa kisoissa. Myöhempiin malleihin kuuluivat tuulilasivene Rais-Sport 470, Rais-Sport 510 DC, Rais-Sport 530 HT ja Rais-Sport 530 DC. Umpiohjaamollinen retkivene Rais-Sport 2000 esiteltiin vuonna 1986 ja perähytillinen Rais-Sport 2010 tuli myyntiin 1990-luvulla. Yrityksen toiminta päättyi virallisesti vuonna 2005.[123]
Limimetalli Ky (1988 – 2002[141]): Stormwind ja Eastwind
Marengo Oy, Inkoo: Mariner
Oy Maritim Ab, Helsinki / Marengo Oy, Inkoo: Maritim[142]
Matsmarin Oy, Hyvinkää: Nautico[52] (1983 – 2018[143])
Oy Merinyl Ab valmisti joitakin Bertel Liljebergin suunnittelemia kilpaveneitä 1970-luvun alussa. Merinyl-veneiden erikoisuus oli hiilikuiturakenne. Vastaavaa ei ollut Suomessa eikä kai juuri muuallakaan nähty. Myöhemmin Merinyl tuli tunnetuksi pelastus- ja kelluntaliiveistään.[123]
Muovi-Simola Oy, Porvoo: MS. Muovi-Simola valmisti päätuotteenaan lujitemuovikomponentteja ja niiden ohella MS-merkkisiä veneitä vuodesta 1976. Fiskareita muistuttava MS-900 oli malleista suosituin ja niitä tehtiin vuoteen 1995 asti yhteensä noin 120 kpl. MS-1100-mallia valmistettiin muutamia kymmeniä. Muovi-Simola valmisti myös alihankintana runkoja Nordicille, Utölle ja Colin Archerille.[145] Vuonna 2021 yritys ei enää korosta historiaansa venevalmistajana[146].
MV-Marin Oy, Lappeenranta: MV-Marin. Yritys valmisti avoveneitä ja pieniä kajuuttaveneitä, kunnes vuonna 2006 tuotiin markkinoille alle 7-metrinen, mutta kuitenkin neljän hengen tilat sisältänyt matkavenemalli 6600 FC [147][148]. Mallilta odotettiin paljon, mutta taloudellisen taantuman aikaan se ei onnistunut herättämään ostajien kiinnostusta, ja lopulta se jäi lajityyppinsä joutsenlauluksi[148]. MV-Marin teki konkurssin lähes 40 vuoden toiminnan jälkeen vuonna 2011[149]. Yritys ehti valmistaa noin 8 000 venettä[150]. Bella-Veneet Oy osti MV-Marinin malliston, muotit ja oikeudet[150].
MXA Production Ltd Oy, Turku: MXA (1995 – 2019[151])
New Fiber Time Nefiti Oy, Kuopio: Nefiti[52] (1997 – 2012[152])
Port Arthur, Turku: Arthur, Sea Star. Sea Star -veneitä valmisti Oy Hjalmar AB, jolta tuotanto siirtyi Port Arthurille vuonna 2005[153]. Terhi osti Sea Star -veneet vuonna 2009[154]. Sea Star -veneiden valmistus lopetettiin 2012[155].
Saint Boats Oy, Paimio (1990 – 2014[156]): Sun Cruiser
Tage Gustafsson: TG-Special, TG-Marin. Porvoolainen Tage Gustafson oli jo neljännen polven laivan- ja veneentekijä. Hän oli ensimmäisiä, jotka tekivät kilpaveneen pikkuluokkiin, joissa oli siihen asti kilpailtu kevennetyillä avoveneillä. Hän ylsi vaneriveneillään SM:ään asti. Venemerkiksi tuli TG-Special. Vuonna 1973 Tage ja veljensä Kim alkoivat valmistaa lasikuituista TG-Special-venemallia, jonka tunnusmerkiksi muodostuivat huomattavan leveät siivet kannen takaosassa. Vene niitti menestystä vuosikaudet Suomessa ja Ruotsissa. Niitä valmistettiin noin 200 kappaletta, mikä tekee TG-Specialista Suomen eniten valmistettuja kilpavenemalleja. Paremmin matkakisojen pikkuluokkiin sopiva vene oli TG-Marin SS. 80-luvun puolivälin TG-Marin 5000 -mallin muunneltu versio on pärjännyt kilpailuissa vielä 2000-luvullakin. TG-kilpaveneperheen viimeisin malli oli TG-FreseOff-siipivene 2000-luvun alussa. Kilpavenetuotannon rinnalla Gustafsonit kokeilivat vuonna 1979 retkiveneen valmistusta HT-tyyppisellä TG-Marin 19 Cabinilla. Sitten tuli idea tehdä veneestä takahyttiversio. Se sai nimen TG-Marin 19 Fisher. Siitä alkoi TG-hyttiveneiden menestyksekäs tarina. TG alkoi kehittää ja valmistaa keski- ja takahyttimalleja yhteysveneiksi. Sittemmin erilaisia malleja ja versioita on ollut nelisenkymmentä. Mallistossa ovat vuonna 2023 malit TG 6.1, TG 6.9, TG 7.9 ja lippulaiva, noin 100 000 euron TG 7.9 Supreme. TG-veneliiketoiminta siirtyi vuonna 2006 Fredrik ja Jan Gustafsonin Freja Marinelle. Vuonna 2021 Oy Otto Brandt Ab osti Freja Marinen.[123]
Tristan Boats Oy, Varkaus: Tristan. (1994 – 2018[159]) Veneveistämö Korhonen valmisti 1970-luvulla suuria uppoamarunkoisia matkaveneitä. Yksi tuon aikaisista malleista oli nimeltään Trista. Tristoista tuli Tristaneita 1980-luvulla, samalla kun rungoissa siirryttiin modernimpiin ratkaisuihin. Tristan 1070 (1987) oli puoliliukuva, ja 820 (1988) oli suunniteltu puhtaasti liukuvarunkoiseksi. Kummankaan ajo- tai rakenneominaisuuksia ei kehuttu testeissä, ja pian valmistaja muutti malliensa runkoja huomattavasti ja esimerkiksi 820:n keulaa jyrkennettiin. 1990-luvun puolivälissä veistämön omistus järjesteltiin uudelleen ja koko yrityksen nimeksi vaihdettiin Tristan Boats. Nykyään Tristan-veneitä valmistaa Nautione Oy.[160]
Venetekno Oy, Lohja: Belmar[162]. Venetekno toimi vuosina 1980 – 2004[163] ja valmisti liukuvia ja puoliliukuvia[164] perhe- retki- ja matkaveneitä[162] sekä yhtä moottoripurjehtijamallia[164].
Veneveistämö B-H Johansson & Co, Kråkö: Utö. (1964 – 2018[165]).
West-Coast Marine Ky (1993 – 2010)[166]. Bella-Veneet Oy osti alihankkijansa West-Coast Marine Ky:n liiketoiminnan vuonna 2001[167].
Ab Wico-Boat Oy, Loviisa: Finnspeed. Vuonna 1968 perustettu yritys valmisti monen muun tapaan yli nelimetrisiä tuulilasi- ja avoveneitä huvikäyttöön. Sen lisäksi yritys teki urheilullisia lasikuituveneitä kisakäyttöön. Nuolimainen Finnspeed Mosquito menestyi kisoissa. Malli päätyi myöhemmin Bella-Veneille jolloin se nimettiin ensin Bella Mosquitoksi ja muutosten jälkeen nimeksi tuli Bella Arrow. Wicon omintakeinen Zanzara-malli (1972) menestyi 1970-luvun alkupuolen kilpailuissa kohtalaisesti. Wico-Boatin suosittuja perhevenemalleja olivat muun muassa Finnspeed 700 DL-fiskari, Finnspeed 550 Cabin ja Finnspeed 530 HT. Työveneistä kuten takahytillisestä Finnspeed 1040 -mallista tuli kuitenkin yrityksen kivijalka. Työveneitä meni muun muassa öljyntorjuntaan ja pelastustehtäviin aina Afrikkaan ja Nicaraguaan asti. 70-luvun lopussa liikevaihdosta tuli yli puolet viennistä. 80-luvulla Wico-Boatilla oli vireillä Ruotsin merivoimien 24-metrisiä huoltoveneitä koskenut mittava kauppa, joka kariutui, ja liiketoiminta kohtasi muitakin vaikeuksia. Wico-Boats ajautui konkurssiin vuonna 1990. Ammattiveneiden tuotantoa jatkoi Oy Hollming Ab:n omistama Finnspeed Boats Oy. Finnspeed-huviveneiden tuotanto siirtyi vuonna 1980 lohjalaiselle Veneva Oy:lle. Finnspeed-merkki häipyi huvivenemarkkinoilta 80–90-lukujen vaihteessa, mutta niiden tarina jatkui vielä, kun Veneva alkoi valmistaa Yamarin 475- ja 585-malleja, jotka perustuivat Finnspeedin mallehin.[123]