Tänään aiomme sukeltaa Superlatiivi:n kiehtovaan maailmaan. Olipa kyseessä aihe, josta olemme intohimoisia, henkilö, joka on jättänyt jälkensä historiaan, tai vain päivämäärä, jota muistelemme, Superlatiivi ansaitsee syvällisen tutkimisen. Tässä artikkelissa tutkimme Superlatiivi:n tärkeimpiä puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykyisyydessä. Tutkimme sen vivahteita, tutkimme sen vaikutuksia ja pohdimme sen merkitystä tänään. Valmistaudu kiehtovaan matkaan Superlatiivi:n läpi!
Superlatiivi eli yliaste on adjektiivien ja adverbien vertailumuoto. Se ilmaisee ominaisuuden suurinta määrää. Muut vertailuasteet ovat positiivi ja komparatiivi.
Adjektiivin superlatiivin tunnus on taivutusmuodon mukaan yksikössä -in : -impA- : -immA-, monikossa -immAt : -impi- : -immi-. Joidenkin adjektiivien vertailuasteet muodostetaan epäsäännöllisesti. Adverbin superlatiivin tunnuksia ovat -immin ja -iten (harvinainen).
Absoluuttista superlatiivia käytetään adjektiivista esimerkiksi todettaessa sään olevan mitä kaunein, joka tarkoittaa erittäin kaunis, ja adverbista esimerkiksi mitä pikaisimmin, joka tarkoittaa erittäin pikaisesti.
Englanninkielisissä sanoissa superlatiivimuodon edessä käytetään määräistä alkuartikkelimuotoa the. Englannissa on kaksi erilaista superlatiivimuotoa, joista toista käytetään lyhyiden adjektiivien superlatiivien muodostamiseen. Edellä kuvatun luettelon kolme ensimmäistä adjektiivia ovat näitä lyhyitä adjektiiveja, joissa superlatiivi muodostetaan päätteellä -est. Neljäs ja viides adjektiivi taas ovat pitkiä adjektiiveja, jotka taipuvat pitkien adjektiivien superlatiivisäännön mukaan. Näissä tapauksissa ensimmäisenä on määräinen alkuartikkeli the, sitten adverbi most(sanan most voi suomentaa eniten). Lopuksi laitetaan adjektiivi tavallisessa muodossaan.
Adjektiivin pääte ruotsinkielisissä sanoissa on ast. Joskus se voi olla myös pelkkä st.