Tämän päivän artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Suuri kaappaus, kysymys, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Alkuperäistään nykypäivään Suuri kaappaus on ollut keskustelun ja analyysin kohteena eri aloilla politiikasta tieteeseen, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, joita Suuri kaappaus:lle on annettu ajan myötä, sekä sen vaikutusta ja merkitystä nykymaailmassa. Kattavan ja tarkan analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä jännittävää ja monimutkaista aihetta, jotta voimme tarjota lukijoillemme kattavan ja päivitetyn näkemyksen Suuri kaappaus:stä.
Suuri kaappaus | |
---|---|
The Anderson Tapes | |
![]() |
|
Ohjaaja | Sidney Lumet |
Käsikirjoittaja | Frank Pierson |
Perustuu | Lawrence Sandersin romaaniin Klo 23, New York City |
Tuottaja | Robert M. Weitman |
Säveltäjä | Quincy Jones |
Kuvaaja | Arthur J. Ornitz |
Leikkaaja | Joanne Burke |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
Kesto | 95 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Suuri kaappaus (The Anderson Tapes) on Sidney Lumetin ohjaama yhdysvaltalainen rikoselokuva vuodelta 1971. Lawrence Sandersin Edgar-palkittuun esikoisromaaniin perustuvan tarinan pääosia näyttelevät Sean Connery, Dyan Cannon, Alan King ja Martin Balsam. Murtojengin nuorinta jäsentä esittää Christopher Walken ensimmäisessä merkittävässä elokuvaroolissaan.
Ikääntyvä kassakaapinmurtaja Duke Anderson (Connery) vapautuu vankilasta ja kokoaa heti ryhmän valmistelemaan jalokiviryöstöä vauraiden piirien asuttamaan newyorkilaiseen kerrostaloon, jossa hänen vanha naisystävänsä asuu. Keikan rahoittajaksi saadaan mafia sillä ehdolla, että mukaan otetaan muuan heidän hankala jäsenensä, joka täytyy surmata ryöstön aikana. Rikollisryhmän toimia kuitenkin salakuunnellaan, kuvataan ja nauhoitetaan jatkuvasti monen eri viranomaisen ja erään yksityisetsivän toimesta ja eri syistä. Tästä kaikesta tietämättä miehet toteuttavat aikeensa Labor Day -viikonloppuna muuttomiehiksi naamioituneina. Asukkaat joutuvat panttivangeiksi, heiltä tivataan kassakaappien numerokoodeja ja ellei niitä saada, kaapit murretaan. Erääseen asuntoon jätetty liikuntakyvytön nuori poika hälyttää poliisin paikalle radioamatöörilaitteidensa avulla. Poliisin erikoisryhmä soluttautuu rakennuksen katolle kadun yli vaijereita pitkin. Ryöstäjät pyrkivät pakoon muuttoautollaan, mutta törmäävät heti poliisien tiesulkuihin.[1][2]
Chicago Sun-Times -lehden elokuvakriitikko Roger Ebert piti elektronisen valvonnan ja salakuuntelun ylenmääräistä kuvaamista elokuvan turhana painolastina, jota ilman elokuva olisi päässyt lähemmäs ryöstöelokuvien parhaimmistoa, kuten elokuvaa Rififi. Hän antoi elokuvalle kolme tähteä neljästä.[3]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä ja luonnehti sitä erikoiseksi huippujännäriksi, jonka useista raporttivälähdyksistä muodostuva kerrontatekniikka pitää mielenkiintoa yllä[1]. Helsingin Sanomien Veli-Pekka Lehtonen kirjoitti Suuren kaappauksen tv-esityksen alla 1997 sen pohtivan rikoksen oikeutusta ja arvostelevan valvontaan ja urkintaan perustuvaa amerikkalaista yhteiskuntaa, taustalla 1970-luvun alun poliittinen ilmapiiri. Hän kehuu ohjauksen ja näyttelijätyön lisäksi Quincy Jonesin svengaavaa ja merkityksiä luovaa musiikkia[2].