Nykymaailmassa Suuttumus:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Ilmestymisestään lähtien Suuttumus on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt intensiivistä keskustelua ja loputtomia keskusteluja sen vaikutuksista, sovelluksista ja seurauksista. Olipa Suuttumus vaikutus teknologiaan, talouteen, kulttuuriin tai politiikkaan, se on edelleen tutkimuksen ja analyysin kohteena, mikä herättää kasvavaa kiinnostusta ja kiinnittää eri toimijoiden ja sektoreiden huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Suuttumus:n eri puolia, sen haasteita, mahdollisuuksia ja mahdollisia seurauksia tavoitteenaan valaista sen merkitystä ja auttaa ymmärtämään sen laajuutta ja merkitystä nykyään.
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Suuttumus eli kiukku tai vihaisuus on tunnetila, joka ilmenee useimminen reaktiona tilanteessa, jossa ihminen kokee tulleensa loukatuksi tai kohdelluksi kaltoin. Sheila Videbeck on kuvannut suuttumuksen olevan tavanomainen ja normaali tunne, johon liittyy kuitenkin selkeästi epämukava ja sentimentaalinen reaktio. Suuttumus voi ilmetä monissa eri muodoissa, ja ihmiset kokevat suuttumuksen eri tavoin.
Ihminen tuntee suuttumusta aistiessaan tulleensa loukatuksi tai kohdelluksi kaltoin. Tällöin suuttuneella ihmisellä on varmuus tapahtuman tarkoitetusta luonnosta ja sen tarkoituksellisista vaikutuksista. Suuttuminen toimii myös reaktiona, eli samanaikaisesti ihminen kokee vielä kykenevänsä vaikuttamaan käsillä olevaan tilanteeseen ja selviämään siitä.
Yleensä suuttunut ihminen perustelee suuttumuksensa syntyneen jostain, mitä hänelle tapahtui, ja yleensä suuttumukseen johtaneet ilmiöt tai tilanteet ilmenevät välittömästi ennen reaktiota. Tällaiset selitykset varmentavat käsitystä, jonka mukaan suuttumuksella on erillinen ulkoinen syypää ja aiheuttaja.
Psykologit jakavat suuttumuksen kolmeen osaan:
Reaktiona suuttumus voi herättää psykologisia resursseja ja motivoida vääränlaisen käytöksen tai kohtelun korjaamiseen. Se voi kuitenkin olla myös tuhoisa tunnepuolen reaktio, mikäli sille ei löydy asianmukaista ulospääsyreittiä. Vahvassa muodossa suuttumus heikentää yksilön kykyä käsitellä tietoa ja kontrolloida kognitiivisesti omaa käytöstään. Suuttunut henkilö saattaa menettää objektiivisuutensa, empatiansa, harkitsevaituutensa tai ajattelevaisuutensa ja aiheuttaa muille täten vahinkoa tai mielipahaa.lähde?
Suuttumus voidaan jakaa kahtia passiiviseen ja aggressiiviseen suuttumiseen. Sekä passiiviseen että aggressiiviseen suuttumukseen liittyy joitain tunnusomaisia piirteitä.
Passiivinen suuttumus saattaa ilmetä seuraavasti:
Aggressiivinen suuttumus saattaa ilmetä seuraavasti: