Nykymaailmassa Suvi West on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä ja joka on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön keskuudessa. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Suvi West on ollut lukuisten keskustelujen kohteena sen vaikutuksista yhteiskuntaan, talouteen ja politiikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme Suvi West:n eri puolia sen historiallisesta merkityksestä sen vaikutukseen nykymaailmaan. Analysoimme, kuinka Suvi West on muokannut tapaamme ajatella, toimia ja suhtautua ympäristöömme, sekä tarkastella sen merkitystä nykymaailmassa. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme valaisemaan tätä ilmiötä ja tarjoamaan kattavan kuvan Suvi West:stä ja sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa.
Suvi West | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. tammikuuta 1982 Kittilä |
Ammatti | ohjaaja, näyttelijä |
|
Suvi West (pohjoissaameksi Doavtter-Piera Suvi Máret; s. 14. tammikuuta 1982 Kittilä[1]) on suomensaamelainen ohjaaja, käsikirjoittaja ja televisiopersoona.[2]
Nuoruutensa West vietti Utsjoen Outakoskella[3] ja päätyi sieltä Tampereen ilmaisutaidon lukioon. Media-assistentiksi hän opiskeli Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksen elokuvalinjalla 2003–2005. Työura eteni toimittajuuden kautta jo opiskeluaikana, sillä West työskenteli Inarissa Ylen Saamen Radion ja Norjan yleisradioyhtiö NRK:n palveluksessa televisiouutisten ja dokumenttien tekijänä 2000–2007, mutta televisiotyön tiukka ennalta määrätty muoto alkoi ahdistaa ja hän pelkäsi sen tukahduttavan oman elokuvakerronnan. Hänen lopputyönsä 2005 oli dokumenttielokuva Vaikein niistä on rakkaus, joka kertoi humoristisesti Westin poikaystävän etsinnästä. Elokuvaa esitettiin Hollywoodissa ja Kanadassa Vancouverin elokuvafestivaalilla asti.[4]
Westin elokuvien teossa elintilasta kamppailevat pohdiskeleva yhteiskunnallisuus ja komediallisuus, joka on hänelle ominaisempaa. Elokuvien teon ohella hän on toiminut Alkuperäiskansojen elokuvakeskuksen vetäjänä 2009–2011 ja Aalto-yliopiston dokumentaarisen elokuvan maisteriohjelmassa vuodesta 2015 lähtien. Kymmenen Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen West muutti perheineen Utsjoelle kovasti kaipaamiinsa kotimaisemiin.[4]
West tunnetaan etenkin tv-sarjasta Märät säpikkäät / Njuoska bittut ja siinä esitetyistä, suomalaisia hittejä parodioivista, pohjoissaameksi sanoitetuista musiikkivideoista.[5]
West ohjasi 2016 julkaistun dokumenttielokuvan Minä ja pikkusiskoni.[6] Se kertoi hänen siskostaan.[7]
Westin ohjasi vuonna 2021 julkaistun Eatnameamet – Hiljainen taistelumme -dokumenttielokuvan, joka käsittelee Suomen valtion saamelaispolitiikkaa ja saamelaisten taistelua oman kulttuurinsa puolesta. Elokuvassa äänen saavat saamelaiset.[8] Dokumentti voitti Tampereen elokuvajuhlilla Kirkon Mediasäätiön palkinnon sekä yleisöpalkinnon.[9] West palkittiin vuonna 2022 dokumentista tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.[10] Vuonna 2023 Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO valitsi hänet Vuoden elokuvaohjaajaksi elokuvastaan Máhccan – Kotiinpaluu, joka kertoo saamelaisesineiden palauttamisesta.[11]