Säädösoikeus

Nykyään Säädösoikeus on toistuva teema, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien se on herättänyt keskustelua ja kiistaa, ja se on asettanut itsensä keskeiseksi kohtaksi julkisella asialistalla. Kun kiinnostus Säädösoikeus:tä kohtaan kasvaa, tarve ymmärtää sen monia puolia ja seurauksia kasvaa. Tässä artikkelissa tutkimme Säädösoikeus:n eri ulottuvuuksia, analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja tarjoamme täydellisen yleiskatsauksen sen merkityksestä nykyään.

Maailman oikeusperheitä.

Säädösoikeudellinen (engl. civil law) juridinen järjestelmä on sellainen, jossa kaikki tuomiot annetaan lainsäädäntövaltaa käyttävän hallinnollisen elimen hyväksymän kirjoitetun lainsäädännön pohjalta. Tapaoikeudellisissa järjestelmissä puolestaan tuomioita jaetaan myös käytännössä muodostuneiden ennakkopäätösten ja kirjoittamattoman lain pohjalta.[1]

Säädösoikeudelliset järjestelmät perustuvat useimmiten vahvaan vallan kolmijako-opin periaatteeseen, jonka mukaan tuomioistuinten tulee sokeasti soveltaa kirjoissa määrättyä lakia. Useiden Euroopan maiden juridiset järjestelmät ovat saaneet vaikutteita Ranskassa vuonna 1804 käyttöön otetusta Code Napoléon -säädösoikeudesta.[2]

Säädösoikeudellisen järjestelmän ja tapaoikeudellisen järjestelmän eroja saatetaan joskus kärjistää[3], koska myös säädösoikeudellisessa järjestelmässä tuomioistuimet joutuvat käytännössä tulkitsemaan lakia tapauskohtaisesti. Tuomioistuimet eivät aina kykene ainoastaan sokeasti soveltamaan heille annettua lakia, eikä kaikkia rikkeitä ole välttämättä yksiselitteisesti käsitelty kirjoitetussa laissa. Ennakkopäätökset ja -tapaukset ovat oikeuslähteitä myös säädösoikeudellisten maiden oikeuskäytännössä.

Säädösoikeudelliset järjestelmät jaetaan usein nykyisin kolmeen kategoriaan:

Ranskalaisen tai napoleonisen järjestelmän historia kumpuaa valistusajan ihanteista ja Ranskan vallankumouksen periaatteista. Muiden maiden kuin Ranskan yksityisoikeudelliset järjestelmät on muodostettu usein Ranska esikuvana. Samalla tavalla Saksan yksityisoikeudellinen lainsäädäntö toimi esikuvana monille muille maille. Ranskassa yksityisoikeudellista lainsäädäntöä kodifioitiin Code civil -kirjaan ja Saksassa Burgerlisches gesetzbuch -kirjaan. Massiivisia kodifikaatioita onkin usein pidetty säädösoikeudelle ominaisena.

Pohjoismaat ovat tehneet paljon yhteistyötä yksityisoikeudellisia lakeja uudistaessaan vuodesta 1872 alkaen ja niiden yksityisoikeudellinen lainsäädäntö on tämän takia lähes identtistä.[6][7] Pohjoismaisessa järjestelmässa ei ole yksittäistä suurta kodifikaatiota, vaan yksityisoikeudelliset säädökset on kodifioitu moniin eri lakeihin. Koska Pohjoimaiden yksityisoikeudellinen lainsäädäntö muistuttaa paljon toisiaan, niiden tuomioistuimet saattavat hakea inspiraatiota toisten Pohjoismaiden tuomioistuinten tekemistä ratkaisuista ratkaistessaan pulmaa, jota ei ole ennen tullut eteen niille.[8] Maallikoiden kesken historiallisesti syntyneellä tapaoikeudella on ollut suurempi vaikutus Pohjoimaiden lainsäädäntöön kuin muualla Euroopassa.[9] Modernina aikana korkeimpien oikeuksien ennakkotapauksilla on puolestaan ollut merkittävämpi vaikutus kuin muulla Euroopassa.[10]

Lähteet

  • Brown, L. Neville: The Sources of Spanish Civil Law. The International and Comparative Law Quarterly, 1956, nro 3. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ ”In English law we find that a single decision of a High Court judge is “persuasive authority” for a fellow judge, and that it will not be easily disregarded. A line of similar decisions by judges of first instance has even greater authority, although still not absolutely binding.” Brown 1956, s. 370
  2. ↑ Napoleonic Code Britannica.com. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Jaakko Husa: Tuomioistuinratkaisut oikeuslähteenä – oikeuslähdeoppi ja oikeusyhteisön kulttuurinen identiteetti. Lakimies 7–8/2020 s. 972–992.
  4. ↑ Brown 1956
  5. ↑ Louisiana’s Napoleon Complex Slate. 12.9.2005. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Kai Korte: Om nordiskt lagsamarbete. Svensk Juristtidning 1984 s. 700. https://svjt.se/svjt/1984/702
  7. ↑ Letto-Vanamo, P T & Tamm, D 2019, Nordic Legal Mind. P Letto-Vanamo, D Tamm & B O G Mortensen (toim.), Nordic Law in European Context. Ius Gentium: Comparative Perspectives on Law and Justice, vol. 73, Springer, Cham, s. 1-19 . https://doi.org/10.1007/978-3-030-03006-3_1
  8. ↑ Herre, J. (2018), Användningen av utländsk rätt i Högsta domstolen på det förmögenhetsrättsliga området. Teoksessa Festskrift til Mads Bryde Andersen.
  9. ↑ Stefan Brink: The creation of a Scandinavian provincial law: how was it done? https://www.abdn.ac.uk/staffpages/uploads/his237/BrinkHR.pdf
  10. ↑ Marie Sandström (2004): Den svenska modellen – en juridisk metodlära i tre platta paket. Teoksessa Norden, rätten, historia – Festskrift till Lars Björne. https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/download/96/43/300-1?inline=1

Aiheesta muualla