Tässä artikkelissa käsittelemme Tähti on syttynyt:n aihetta laajasta ja monitieteisestä näkökulmasta. Tähti on syttynyt on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Kautta historian Tähti on syttynyt:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnan, kulttuurin ja jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Tämän artikkelin kautta tutkimme erilaisia lähestymistapoja, keskusteluja ja näkökulmia, jotka pyörivät Tähti on syttynyt:n ympärillä, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.
Tähti on syttynyt | |
---|---|
A Star Is Born | |
![]() |
|
Ohjaaja | Frank Pierson |
Käsikirjoittaja |
John Gregory Dunne Joan Didion Jay Presson Allen William A. Wellman Alvin Sargent |
Tuottaja |
Jon Peters Barbra Streisand |
Säveltäjä | Rupert Holmes |
Kuvaaja | Robert Surtees |
Leikkaaja | Peter Zinner |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
Warner Bros. Warner Bros. Pictures |
Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
Kesto |
139 minuuttia 140 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Tähti on syttynyt (A Star Is Born) on Frank Piersonin ohjaama yhdysvaltalainen musikaalielokuva vuodelta 1976. Se on modernisoitu uusintaversio vuoden 1937 elokuvasta Tapahtuipa Hollywoodissa ja vuoden 1954 elokuvasta Tähti on syntynyt, ja sen pääosia hiipuvana rocktähtenä ja aloittelevana laulajattarena näyttelevät Kris Kristofferson ja Barbra Streisand.
Elokuva tuotti tekijöilleen viisi Golden Globe -palkintoa: paras musikaali- tai komediaelokuva, paras musiikki (Kenneth Ascher ja Paul Williams), paras laulu (”Evergreen”), paras naispääosa (Barbra Streisand) ja paras miespääosa (Kris Kristofferson).[1] Oscar-gaalassa se palkittiin parhaasta laulusta ja toi ehdokkuuden myös musiikki-, kuvaus- ja äänityskategoriassa[2].
Elokuvakriitikko Leonard Maltinin mielestä Tähti on syttynyt ei vakuuta tarinana, vaan herää kunnolla eloon vain Streisandin upeiden laulusuoritusten ajaksi[3]. Helsingin Sanomien Helena Ylänen kirjoitti Barbra Streisandin olevan tässä itselleen tilaamassa tarinassa liian itsevarma käydäkseen ensin vakuuttavasti epävarmasta laulajanalusta ja sitten surevasta leskestä. Kristofferson taas ei Yläsen mielestä ole milloinkaan laulanut niin huonosti kuin tässä elokuvassa ja jää siksikin täysin Streisandin varjoon.[4] Video-oppaan Asko Alanen koki elokuvan kahteen aikaisempaan versioon verrattuna väkinäisimmäksi sovitukseksi samasta tarinasta. Hän antoi sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[5]