T-64-ongelma on perustavanlaatuinen näkökohta monien ihmisten elämässä. Sen vaikutukset ulottuvat eri aloille terveydestä talouteen, mukaan lukien yhteiskunta ja kulttuuri. T-64 on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohde läpi historian, ja sen merkitys jatkuu edelleen. Tässä artikkelissa tutkimme T-64:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen tärkeyttä ja pohdimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä. Lisäksi tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin T-64:n vaikutusta elämäämme.
T-64 | |
---|---|
![]() T-64A |
|
Valmistushistoria | |
Valmistusmaa |
![]() Tiedot T-64B-vaunun mukaan |
Tekniset tiedot | |
Pituus | |
– putki edessä | 9,225 m |
– pelkkä runko | 6,54 m |
Leveys | 3,27 m |
Korkeus | 2,17 m |
Taistelupaino | 39 t |
Maksiminopeus | |
– tiellä | 60,5 km/h |
– maastossa | ? |
Toimintasäde | 500 km, lisäpolttoainetankeilla 700 km |
Pääase | 2A46M 125 mm sileäputkinen panssarivaunukanuuna |
Muu aseistus |
12,7 mm itkk NSVT 7,62 mm kk PKMT |
Moottori | 5DTF 5-sylinterinen dieselmoottori |
– hevosvoimat | 700 hv |
Miehistö | 3 |
T-64 on neuvostoliittolainen taistelupanssarivaunu, joka otettiin käyttöön 1967 vähän ennen T-72:ta. T-64 oli parempilaatuinen ja kalliimpi versio kuin massavalmistukseen tarkoitettu T-72. Toisin kuin T-72, T-64:ää ei koskaan valmistettu vientiin, vaan se oli yksinomaan neuvostoarmeijan käytössä. T-64 oli ensimmäinen Neuvostoliiton taistelupanssarivaunu, jossa oli automaattilataaja ja kolmihenkinen miehistö[1].
T-64 suunniteltiin Malyševin tehtaalle Harkovassa A. A. Morozovin ohjauksessa. Vaunun ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 1960 ja sille annettiin kehittelynimi Objekt 430. Sitä seurasivat Objekt 432 vuonna 1962 ja Objekt 434b vuonna 1967. Vuonna 1963 oli tilattu esituotantoerä ja vuoteen 1964 mennessä oli rakennettu 54 vaunua. Tämän jälkeen tuotantomäärät lisääntyivät nopeasti ja joulukuuhun 1965 mennessä käytössä oli 218 vaunua. Vaunun eri mallien tuotantoa jatkettiin venäläisten lähteiden mukaan vuoteen 1987 saakka ja yhteensä vaunua tuotettiin noin 8 000 kappaletta.[1]
Varhaisimpien tuotantoerien T-64-vaunuissa oli 115 mm 2A21 panssarivaunukanuuna automaattilataajalla. Tämä ja vaunun voimansiirto osoittautuivat ongelmallisiksi. Tämän takia jatkokehityksenä syntyi T-64A, jossa oli muiden parannuksien ohella 125 mm 2A26M2 panssarivaunukanuuna. Vaunua ei koskaan tarjottu Neuvostoliiton aikaan vientimarkkinoille, koska siinä oli sen käyttöönottohetkellä monia aikaansa edellä olleita ominaisuuksia.[1]
Ukraina on käyttänyt T-64-vaunuja Itä-Ukrainan sodan aikana. Niitä on päätynyt myös Itä-Ukrainan separatistien käsiin. Osa niistä on oletettavasti vallattu Ukrainan armeijalta tai armeijan varikoilta. Naton mukaan osa niistä on tullut Itä-Ukrainaan Venäjältä.[2][3]
T-64 muistuttaa ulkokuoreltaan jonkin verran T-72-vaunua. Sen pääaseena toimii 125 mm 2A26M2 panssarivaunukanuuna, kun taas T-72- ja T-80-vaunuissa on 125 mm 2A46 panssarivaunukanuuna. T-64-vaunussa on sama ABC-suojajärjestelmä kuin edellämainituissa vaunuissa, mutta sen telaketjut ovat hieman kapeammat. Muita eroja ovat viisisylinterinen vastamäntädieselmoottori ja hieman poikkeava tykkitorni. Infrapuna-valonheitin on sijoitettu kanuunan vasemmalle puolelle. T-64:n aseistukseen kuuluvalla 12,7 mm NSVT-ilmatorjuntakonekiväärillä voi T-72-vaunusta poiketen ampua vaunun sisältä.[1]