Tanguutin kieli-nimisessä artikkelissa käsitellään nykyään erittäin tärkeää aihetta, joka on herättänyt laajaa keskustelua ja herättänyt kiinnostusta yhteiskunnassa yleensäkin. Tämän artikkelin aikana analysoidaan Tanguutin kieli:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Samoin tarkastellaan Tanguutin kieli:n ympärillä olevia erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, jotta lukijoille voidaan tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys aiheesta. Lisäksi esitellään asiaankuuluvaa dataa, tutkimuksia ja tutkimuksia, jotka rikastavat Tanguutin kieli-tietoa ja syventävät sen ymmärrystä. Tämä artikkeli on epäilemättä erittäin hyödyllinen niille, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan lisää tietoa Tanguutin kieli:stä ja ymmärtämään sen tärkeyttä nyky-yhteiskunnassa.
Tanguutti | |
---|---|
Tiedot | |
Alue | Kiina |
Puhujia | kuollut |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | Sinotiibetiläiset kielet |
Kieliryhmä | Tiibetiläis-burmalaiset kielet |
ISO 639-3 | txg |
Tanguutin kieli on kuollut tiibetiläis-burmalainen kieli, jonka puhuma-alue sijoittuu nykyisen Kiinan kansatasavallan länsiosiin.[1] Kieli tunnetaan noin 900–1200-luvulta peräisin olevista kirjallisista lähteistä, ja sillä oli oma kirjoitusjärjestelmä, jonka merkit muistuttavat kiinan merkkejä. Suurin osa tunnetusta tanguutinkielisestä kirjallisesta materiaalista on buddhalaisia tekstejä.[2] Tanguuteilla oli mainittuna aikana valtakunta nykyisessä Luoteis-Kiinassa, ja sen kukistivat mongolit verisesti 1227. Tähän loppui kielen kirjallinen käyttö; vaikka mongolit tuskin sentään, kuten on väitetty,lähde? saivat koko kansaa hävitetyksi, kieli sammui vähitellen puhuttunakin. Kirjoitusta ei ole onnistuttu kiistattomasti selvittämään.