Tasainen suppeneminen

Tasainen suppeneminen on aihe, joka on kiinnittänyt monien huomion vuosien varrella. Sukupolvien yli ulottuvalla vaikutuksella Tasainen suppeneminen on ollut keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena useilla alueilla. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Tasainen suppeneminen kiehtoo edelleen niin asiantuntijoita kuin harrastajiakin. Tässä artikkelissa tutkimme Tasainen suppeneminen:een liittyviä eri näkökohtia sen historiallisesta merkityksestä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla yritämme ymmärtää paremmin Tasainen suppeneminen:n vaikutusta elämäämme ja edelleen.

Tasainen suppeneminen on funktiojonon ominaisuus, joka on pisteittäistä suppenemista vahvempi. Sitä voi kuvailla karkeasti niin, että funktion arvot suppenevat samanaikaisesti jokaisessa pisteessä kohti rajafunktiota.

Tasaisesta suppenemisesta seuraa käytännöllisiä tuloksia funktiojonojen integraaleille, derivaatoille ja summille.

Matemaattinen määritelmä

Olkoon jokin väli, jono funktioita ja väli . Jono suppenee välillä tasaisesti kohti funktiota , jos

, kun .

[1]

Yhtäpitävä ehto tasaiselle suppenevuudelle on, että jokaista lukua kohti on luku siten, että kun , niin

kaikissa pisteissä .

Tasaisen suppenemisen määritelmä voidaan yleistää reaalifunktioilta metrisille avaruuksille määritellyille kuvauksille.[2]

Ominaisuuksia

Jos funktiojono suppenee tasaisesti jollakin välillä, se suppenee tasaisesti sen jokaisella osavälillä. Tasaisesti suppeneva funktiojono suppenee myös pisteittäin kohti samaa rajafunktiota.[1]

Kaikki pisteittäin suppenevat funktiojonot eivät suppene tasaisesti. Tavallinen ja helppo esimerkki tällaisesta jonosta on funktiot

välillä . Tämä jono suppenee pisteittäin kohti funktiota

,

jolloin jos se suppenisi tasaisesti, se suppenisi tasaisesti kohti samaa funktiota. Toisaalta kuitenkin pätee

,

eli arvo ei suppene nollaan kun . Täten jono ei suppene tasaisesti.[1]

Tasainen suppenevuus on ehto, mikä vaaditaan, että raja-arvon oton ja Riemannin integraalin välinen järjestys voidaan vaihtaa.[3]

Lähteet

  1. a b c Lauri Myrgerg: Differentiaali- ja integraalilaskenta korkeakouluja varten, osa 2, s. 50–51. Kirjayhtymä, 1975. ISBN 951-26-0994-0
  2. Jussi Väisälä: Topologia II, s. 41. Limes ry, 1981. ISBN 951-745-082-6
  3. Myrberg, s. 58

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla