Tereftaloyylikloridi

Nykymaailmassa Tereftaloyylikloridi on edelleen erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Alkuperäisestä nykypäivään Tereftaloyylikloridi on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan. Vuosien varrella Tereftaloyylikloridi on ollut keskustelun ja pohdinnan kohteena, synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja herättänyt intohimoja. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Tereftaloyylikloridi:n vaikutuksia ja merkityksellisyyttä nykyään, tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.

Tereftaloyylikloridi
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1,4-bentseenidikarbonyylikloridi
CAS-numero
PubChem CID
SMILES C1=CC(=CC=C1C(=O)Cl)C(=O)Cl[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H4Cl2O2
Moolimassa 203,012 g/mol
Sulamispiste 78 °C[2]
Kiehumispiste 259 °C[2]
Tiheys 1,34 g/cm3
Liukoisuus veteen Reagoi

Tereftaloyylikloridi (C8H4Cl2O2) on tereftaalihaposta johdettu happokloridi. Yhdistettä käytetään valmistettaessa muun muassa kestäviä tekokuituja.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa tereftaloyylikloridi on valkoisia, neulamaisia kiteitä. Se reagoi veden ja alkoholien kanssa, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin, kuten dietyylieetteriin.[1][3] Tereftaloyylikloridia valmistetaan tereftaalihapon ja tionyylikloridin välisellä reaktiolla.[2]

Tereftaloyylikloridia käytetään eräiden lääkkeiden ja väriaineiden valmistuksessa.[3] Tärkein käyttökohde on kuitenkin erilaisten tereftaalihappojohdannaisten, kuten polyesterien [2] ja polyamidikuitujen valmistus. p-Fenyleenidiamiini reagoi tereftaloyylihapon kanssa muodostaen aramidikuituihin kuuluvaa erittäin kestävää Kevlaria. Para-asemassa toisiinsa nähden sijaitsevat aromaattiset ryhmät antavat kuidulle sen lujuuden. Reaktiossa liuottimena käytetään heksametyylifosforiamidia ja N-metyylipyrrolidonia.[4]

Kevlarin valmistus tereftaloyylikloridista ja p-fenyleenidiamiinista

Lähteet

  1. a b Terephthaloyl chloride – Substance summary NCBI. Viitattu 15. heinäkuuta 2013.
  2. a b c d Chang-Man Park & Richard J. Sheehan :Phthalic Acids and Other Benzenepolycarboxylic Acids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 15.07.2013
  3. a b Terry Hills: Lotus Illustrated Dictionary of Organic Chemistry, s. 184. Lotus Press, 2004. ISBN 978-8189093518 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 15.07.2013. (englanniksi)
  4. Malcolm B. Polk, Tyrone L. Vigo & Albin F. Turbank :High Performance Fibers, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 15.07.2013

Aiheesta muualla