The Clash

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

The Clash
The Clash esiintymässä Oslossa vuonna 1980
Tiedot
Toiminnassa	1976–1985
Tyylilaji	punkrock uusi aalto post punk
Kotipaikka	Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli	englanti
Entiset jäsenet	Joe Strummer, laulu, kitara Mick Jones, kitara, laulu Paul Simonon, bassokitara Topper Headon, rummut Terry Chimes, rummut (1976, 1977 ja 1982–1983) Keith Levine, kitara (1976) Rob Harper, rummut (1976–1977) Pete Howard, rummut (1983–1986) Nick Sheppard, kitara (1983–1986) Vince White, kitara (1983–1986)
Levy-yhtiö	CBS
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

The Clash oli vuonna 1976 perustettu brittiläinen punkrockyhtye, jonka tuotannossa oli runsaasti vaikutteita jamaikalaisesta musiikista.

Yhtye nousi vuonna 1977 suosioon ensimmäisellä albumillaan The Clash, jolta varsinkin kappale ”White Riot” nousi punkklassikoksi. Vaikka The Clash olikin punkyhtye, sen musiikki erosi selvästi The Ramonesin yksinkertaisuudesta ja Sex Pistolsin nihilismistä. The Clash yhdisteli ennakkoluulottomasti monia musiikkityylejä poliittisesti kantaa ottaviin sanoituksiinsa.

The Clashin pääteoksena pidetään vuonna 1979 ilmestynyttä tupla-albumia London Calling, joka on usein äänestetty yhdeksi historian parhaista rocklevyistä^[1][2]. London Callingin hallitsevia piirteitä on musiikillinen eklektismi, joka yhdistelee punkrockin soundeihin ja hyökkäävään asenteeseen muun muassa reggaeta, skata, funkia ja kitarapoppia. Seuraavan vuoden Sandinista!-tripla-albumia on arvosteltu liiallisuuksiin menemisestä. Vuoden 1982 Combat Rock oli kohtalainen menestys, joka sisälsi esimerkiksi kappaleet ”Rock the Casbah” ja ”Should I Stay or Should I Go”.

The Clashin viimeinen albumi Cut the Crap julkaistiin 1985. Monet pitävät sitä enemmän laulaja Joe Strummerin ja manageri Bernie Rhodesin projektina kuin todellisena The Clash -albumina. Yhtye lopetti toimintansa vuoden 1986 alussa. Joe Strummer kuoli vuonna 2002 sydänkohtaukseen, mikä lopetti pitkään liikkuneet huhut The Clashin paluusta.

The Clash on vaikuttanut moniin nykyajan punkyhtyeisiin.

The Clash esiintyi Ruisrockissa 4. elokuuta 1979.^[3]

• Joe Strummer (syntyjään John Mellor), laulu ja kitara 1976–1986
• Paul Simonon, basso ja laulu 1976–1986
• Mick Jones, kitara ja laulu 1976–1983
• Keith Levene, kitara 1976 (ei mukana levyillä)
• Terry Chimes, rummut 1976, 1977 (ensimmäisellä levyllä nimellä Tory Crimes) ja 1982–1983
• Rob Harper, rummut 1976–1977 (ei mukana levyillä)
• Nicky ”Topper” Headon, rummut 1979–1982
• Pete Howard, rummut 1983–1986
• Nick Sheppard, kitara ja laulu 1983–1986
• Vince White, kitara 1983–1986

• The Clash (1977, Yhdysvalloissa julkaistu vuonna 1978)
• Give ’Em Enough Rope (1978)
• London Calling (1979, Yhdysvalloissa julkaistu vuonna 1980)
• Sandinista! (1980)
• Combat Rock (1982)
• Cut the Crap (1985)

• The Cost of Living (1979)

• From Here to Eternity: Live (1999, liveäänityksiä vuosilta 1978–1982)
• The Clash: Live At Shea Stadium (2008)

• Black Market Clash (1980, singlejen B-puolikokoelma)
• The Story of the Clash (1988)
• Clash on Broadway (1991)
• The Singles (1991)
• The Essential Clash (2003)
• London Calling: 25th Anniversary Legacy Edition (2004)

• Gilbert, Pat: The Clash: Lontoo liekeissä. ((Passion Is a Fashion: The Real Story of the Clash, 2004.) Suomentanut Juha Ahokas) Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-616-X (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Clash Wikimedia Commonsissa

• The Clashin viralliset kotisivut (englanniksi)
• Punk77: The Clash (englanniksi)
• Don Whistancen The Clash -sivusto (englanniksi)