The Economistin palkinnot
Nykyään The Economistin palkinnot:stä on tullut erittäin kiinnostava ja merkityksellinen aihe useilla alueilla. Sen vaikutus on herättänyt laajaa keskustelua ja sen vaikutus on levinnyt maailmanlaajuisesti. Tässä artikkelissa analysoimme perusteellisesti The Economistin palkinnot:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa, tutkimme sen eri ulottuvuuksia ja pohdimme sen merkitystä elämässämme. Alkuperäistään nykyiseen evoluutioonsa The Economistin palkinnot on ollut tutkimuksen ja pohdinnan kohteena, mikä on herättänyt asiantuntijoiden ja fanien uteliaisuutta. Tämän analyysin avulla pyrimme valaisemaan The Economistin palkinnot:n monia puolia ja sen vaikutuksia nykymaailmaan.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Monen vuoden palkinnot puuttuvat yhä. Täydensin jotain, mutta Economistin maksumuuri tuli vastaan. |
The Economistin palkinnot ovat vuosittain eri alojen henkilöille jaettava julkinen tunnustus. Palkinnot jakaa englantilainen The Economist -talousaikakauslehti.
Biotieteet
- 2005 Herbert Boyer ja Stanley Cohen, geenitekniikka[1]
- 2006 Marvin Caruthers, automatisoitu DNA-synteesi
- 2007 Hermes Chan ja Abdullah Kirumira, muutamassa minuutissa toimivan HIV-testin kehittäminen
- 2008 Sir Martin Evans, nisäkäsgenetiikan professori, Cardiff University, kantasolututkimus.[2]
- 2012 Napoleone Ferrara, Genentech, verisuonten VEGF-kasvutekijän löytämisestä[3]
- 2013 James Allison, immuunihoitojen kehittämisestä syöpää vastaan[4]
- 2014 Jay Keasling, Kalifornian yliopiston professori, malarialääkkeeksi soveltuvan synteettisen artemisiinin kehittämisestä.[5]
Energia ja ympäristökysymykset
- 2005 Stanford Ovshinsk, nikkelihybridiakun kehittämisestä[1]
- 2006 Johannes Poulsen, Vestas Wind Systems, tuuliturbiinivoimaloiden kaupallistamisesta [6]
- 2007 George Craford ja Roland Haiz, energiatehokkaiden LED:ien kehittäminen [7]
- 2008 Arthur Rosenfeld, Kalifornian energiakomissaari, energian käytön tehokkuuden edistäminen[2]
- 2012 Yet-Ming Chiang, MIT, litiumakun parantamisesta[3]
- 2013 Tim Bauer, Nathan Lorenz ja Bryan Willson, kehittyvien maiden rakennusten sisäilman parantaminen[4]
- 2014 Urs Hölzle, Google, serverifarmien energiatehokkuuden kehittämisestä[5]
Talous- ja sosiaalikysymykset
- 2005 Victoria Hale, lääkekehitys kehittyville maille[1]
- 2008 Bill Gates ja Melinda Gates, rokotus- ja lukutaito-ohjelmat[2]
- 2012 Philip Souter ja Greg Allgood, Procter & Gamble, vedenpuhdistusjauheen kehittämisestä[3]
- 2013 Jane Chen, Rahul Panicker, Naganand Murty ja Linus Liang, edullisen keskoskaapin kehittämisestä[4]
- 2014 Nandan Nilekani, henkilötunnistusjärjestelmien kehittämisestä Intiassa[5]
Tietokoneet ja televiestintä
- 2005 Sergei Brin ja Larry Page, Googlen perustajat, hakuteknologian kaupallistaminen[1]
- 2008 Matti Makkonen, tekstiviestien keksimisestä[2]
- 2012 Jack Dangermond (esri) ja John Hanke (Google), paikkatietojärjestelmien kehittämisestä
- 2013 Stephen Furber ja Sophie Wilson, ARM-prosessoritekniikan kehittämisestä[4]
- 2014 Andrew Rubin, Google, Android-käyttöjärjestelmän kehittäjä[5]
Kuluttajatuotteet ja palvelut
- 2005 Applen iPodin kehitystiimi[1]
- 2008 Steve Chen ja Chad Hurley, YouTuben perustajat[2]
- 2009 Steven Sasson, digitaalikameran keksijä[8]
- 2012 Gary Burrell ja Min Kao, Garmin, GPS-navigaatiolaitteiden kehittämisestä[3]
- 2013 Chuck Hull ja Bre Pettis, 3D-tulostuksen kehittämisestä ja popularisoinnista[4]
- 2014 Renaud Laplanche, Lending Clubin perustaja, vertaislainauksen kehittämisestä[5]
Liiketoimintaprosessit
- 2005 Alpheus Bingham, Innocentive, verkkopohjainen ongelmanratkaisuyhteisö[1]
- 2008 Jimmy Wales, Wikipedian perustaja[2]
- 2012 Marc Benioff, Salesforce.com, Software as a Service -palveluiden kehittämisestä[3]
- 2013 Salman Khan, Khan Academyn perustaja[4]
- 2014 Perry Chen ja Yancey Strickle, Kickstarter, joukkorahoittamisen kehittämisestä[5]
Ennakkoon määrittelemättömät innovaatiot
- 2005 Fujio Masuoka, flash-muistin keksimisestä[1]
- 2008 Sumio Iijima, Meijo University[2]
- 2009
- 2010 Peter H. Diamandis, X Prize Foundation, palkitsemisjärjestelmien kehittämisestä[9]
- 2012 Elon Musk, Space X[3]
- 2013 Colin Angle, käytännön robotiikan edistämisestä[4]
- 2014 Jack Dorsey, Biz Stone ja Evan Williams, Twitterin perustajat, mikrobloggauksen kehittämisestä[5]
Innovaatioiden korporatiivinen käyttö
- 2008 Nokia innovatiivinen yrityskulttuuri ja nopea kuluttajareaktioihin vastaaminen[2]
- 2012 Google[3]
- 2013 Genentech[4]
- 2014 Pixar, tietokoneanimaation ja sen tekovälineiden kehittämisestä[5]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g And the winners are... The Economist. 8.12.2005. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h The Economist Innovation Awards and Summit, The Economist 30.11.1999 (ei voi pitää paikkaansa, luultavasti 2008). Viitattu 21.5.2016.
- ↑ a b c d e f g Holloway, James: The Economist reveals its 2012 Innovation Awards winners, Gizmag-sivusto 16.11.2012. Viitattu 21.5.2016.
- ↑ a b c d e f g h Welcome to The Economist's Innovation Awards 2013, The Economist, ei päiväystä. Viitattu 21.5.2016.
- ↑ a b c d e f g h And the winners are…, The Economist 6.12.2014. Viitattu 21.5.2016.
- ↑ http://www.economist.com/science/tq/displaystory.cfm?story_id=8312274
- ↑ http://www.economist.com/science/tq/displaystory.cfm?story_id=10202652
- ↑ Digital camera inventor Steve Sasson collects honorary PhD, Economist award, Engadget.com 29.10.2009. Viitattu 21.5.2016.
- ↑ Inciting Innovation with Prizes Wins Peter H. Diamandis the No Boundaries Innovation Award 2010 (Arkistoitu – Internet Archive), States News Service 13.10.2010. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 21.5.2016.