Nykymaailmassa The Lounge Lizards on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla The Lounge Lizards on noussut yhdeksi yhteiskunnan päähuolesta, joka synnyttää keskustelua, tutkimusta ja merkittäviä muutoksia eri alueilla. Tieteestä kulttuuriin The Lounge Lizards:n läsnäolo on jättänyt jälkensä tapaamme elää, ajatella ja olla vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Siksi on välttämätöntä tutkia täysin The Lounge Lizards:n vaikutukset ja seuraukset sekä pohtia mahdollisia ratkaisuja ja strategioita sen aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi. Tässä artikkelissa tarkastelemme The Lounge Lizards:een liittyvien näkökohtien laajaa kirjoa tavoitteenamme tarjota kriittinen ja rikastuttava katsaus tähän nykypäivän niin tärkeään aiheeseen.
The Lounge Lizards oli saksofonisti John Lurien ja hänen veljensä pianisti Evan Lurien vuonna 1978 perustama eklektinen etupäässä jazz-musiikkia esittävä yhtye. Yhtye tunnetaan John Lurien jazzia ja muita tyylejä yhdistelevistä sävellyksistä ja live-esityksistään, joiden kautta yhtyeelle kehittyi kulttimaine. The Lounge Lizards oli aktiivinen vuoteen 1998 saakka, Lurien veljesten ollessa kokoonpanon ainoat vakituiset jäsenet. Muina jäseninä toimi lukuisia tunnettuja New Yorkin musiikkiympyröistä tunnettuja muusikoita, esimerkiksi kitaristi Marc Ribot, paremmin Medeski Martin and Wood triosta tunnettu perkussionisti Billy Martin, vetopasunisti Curtis Fowlkes, vibrafonisti Bryan Carrott, trumpetisti Steve Bernstein, rumpali Calvin Weston ja saksofonisti Michael Blake. Myös kitaristi ja laulaja-lauluntekijä Arto Lindsay ja perkussionisti Anton Fier ovat vaikuttaneet yhtyeessä sen alkuaikoina.
Yhyeen nimi juontaa juurensa slangi-ilmaisusta: "lounge lizard" tarkoittaa tyypillisesti hyvin pukeutunutta miestä, joka pyörii seurapiireissä pyrkimyksenään vietellä varakkaita naisia mielistelyllä ja pettävällä charmilla. [1]
Yhtyeen ensimmäinen kokoonpano koostui Lurien veljeksistä, kitaristi Lindsaystä, basisti Steve Piccolosta ja perkussionist Anton Fieristä. He äänittivät Lounge Lizards-nimisen albumin vuonna 1981 EG-levy-yhtiön toimiessa julkaisijana. Albumilla on kaksi Thelonious Monk cover-versiota, mutta tyylillisesti levy oli lähempänä Ornette Colemanin free jazzia ja Sun Ran musiikkia.[2]
80-luvulla yhtyeen kokoonpano uudistui. Kitaristiksi tuli Marc Ribot, basistiksi Erik Sanko, ja kokoonpanoon otettiin toiseksi saksofonistiksi Roy Nathason ja tämän lisäksi vetopasuuna, jota soitti Curtis Fowlkes. Perkussionisteina toimivat Dougie Browne ja E. J. Rodriguez. Kokoonpano levytti useampia albumeja, joilla yhtyeen tyyli kehittyi ja pääosaan tulivat Lurien sofistikoituneet monitasoiset sävellykset.[3]
Vuonna 1998 yhtye julkaisi levyn The Queen of All Ears John Lurien omalla "Strange and Beautiful Music"-levy-yhtiöllä. Kokoonpanossa olivat nyt jo aikaisemmin yhtyeeseen liittyneet Steven Bernstein, Michael Blake, Oren Bloedow, David Tronzo, Calvin Weston, ja Billy Martin. "Lizardien musiikki ei ole jazzia", kirjoitti Fred Bouchard Jazz Times -lehdessä, "mutta se on älykästä ja rytmisesti ja harmonisesti kiinnostavaa (se ei ole myöskään rockia, toisin sanoen), ja siinä on viatonta suoruutta, joka ylittää tyylillset ennakkoluulot."[4]
Sittemmin The Lounge Lizards ei ole ollut kovin aktiivinen, monilahjakkaan John Lurien, joka on aikaisemmin toiminut muun muassa näyttelijänä Jim Jarmuschin filmeissä, keskittyessä maalaamiseen, ja Evanin vaikuttaessa muiden projektiensa parissa.
| Nimi | Julkaisuvuosi |
|---|---|
| Lounge Lizards | 1981 |
| No Pain for Cakes | 1987 |
| Voice of Chunk | 1988 |
| Queen of all Ears | 1998 |
| Nimi | Julkaisuvuosi |
|---|---|
| Live from the Drunken Boat | 1983 |
| Live 79-81 | 1985 |
| Big Heart: Live in Tokyo | 1986 |
| Live in Berlin, Vol. 1 | 1993 |
| Live in Berlin, Vol. 2 | 1993 |