The Shangri-Las

Nykymaailmassa The Shangri-Las:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Alkuperäistään tämän päivän vaikutuksiin The Shangri-Las on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena. Sen vaikutus ulottuu kulttuuriselta, sosiaaliselta, poliittiselta ja taloudelliselta alueelta ja sillä on merkittävä vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme The Shangri-Las:n kehitystä ja vaikutusta ajan mittaan sekä sen tulevaisuudennäkymiä ja haasteita nykymaailmassa.

The Shangri-Las
The Shangri-Las vuonna 1964
The Shangri-Las vuonna 1964
Tiedot
Toiminnassa 1963–1968
Tyylilaji pop
Kotipaikka New York, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Mary Weiss
Elizabeth Weiss
Marguerite Ganser
Mary Ann Ganser

Levy-yhtiö

Red Bird, 1964–1967
Mercury, 1967–1968

The Shangri-Las oli yhdysvaltalainen popyhtye, joka perustettiin vuonna 1963.[1][2] Iloisen teinienergiansa lisäksi heidät tunnettiin parhaiten dramaattisista ja tunteikkaista kappaleistaan. Heidän kappaleensa käsittelivät usein vakavia aiheita, kuten kuolemaa, pakenemista ja perheen hylkäämistä,[3]

Shangri-Las oli yksi 60-luvun suurimmista ja tärkeimmistä tyttöbändeistä. Kuten useimmat aikansa yhtyeet, Shangri-Las loisti kirkkaimmin 45-kierroksen singleillä, mutta heidän monet hittinsä koottiin kahdelle pitkäsoitolle, Leader of the Pack ja Shangri-Las '65, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1965. Vuosien saatossa lukemattomat kokoelmalevyt ovat paketoineet ja palauttaneet heidän tuotantonsa uudelleen yleisön ulottuville – hengästyttävän jännittävän kokonaisuuden, joka oli kiistattomasti määrittelemässä girl group -soundia.[3]

Ura

Shangri-Las perustettiin vuonna 1963. Yhtyeen alkuperäisessä kokoonpanossa oli kaksi sisarusparia Queensista, New Yorkista (identtiset kaksoset Marge ja Mary Ann Ganser, sekä sisarukset Betty ja Mary Weiss). He olivat jo ehtineet äänittää muutaman singlen, kun tuottaja George "Shadow" Morton "löysi heidät" ja palkkasi heidät laulamaan juuri kirjoittamaansa kappaletta "Remember (Walkin' in the Sand)". [1]

Tämä aavemainen balladi nousi pian Yhdysvaltojen Top 5:een vuoden 1964 lopulla. Samalla alkoi The Shangri-Lasin yhteistyö Jerry Leiberin ja Mike Stollerin Red Bird -levymerkin kanssa, joka hallinnoi yhtyeen uraa suurimman osan heidän toiminta-ajastaan.[1]

Mortonin ja Shangri-Lasien yhteistyön laatu Red Birdillä (apunaan mm. Jeff Barry ja Artie Butler) oli huomionarvoista, ottaen huomioon, että Mortonilla ei ollut juuri lainkaan aiempaa menestystä musiikkialalta. Yhtyeen materiaali oli niin tunteellista ja dramaattista, että se hipoi ajoittain camp-huumoria, mutta huippuluokan tuotanto kevensi sitä, koristellen kappaleet kekseliäillä äänitehosteilla. Tämä oli erityisen ilmeistä kappaleessa "Leader of the Pack", jossa kuultiin moottoripyörän jyrinää ja lasinsirujen räsähdyksiä. Tämä klassikko nousi Shangri-Lasin tunnuskappaleeksi ja ylsi listaykköseksi.[1]

The Shangri Las-vuonna 1965

Pian he nauttivat valtavasta menestyksestä sarjalla melodramaattisia hittejä teinirakkaudesta ja sydänsuruista, ja lähtivät loppuunmyydyille kiertueille, mukaan lukien Rolling Stonesin lämmittelyesiintyjinä vuoden 1964 Yhdysvaltain-kiertueella.[3] Useita pienempiä hittejä seurasi vuosina 1965 ja 1966 ja kappaleet kuten "He Cried" ja "Out in the Streets" sekä "Give Him a Great Big Kiss" ovat jääneet rock-klassikon asemaan.[1]

The Shangri-Lasia avoimesti fanittanut laulaja, Amy Winehouse sanoi myöhemmin yhtyeestä: ”Rakastan draamaa, rakastan tunnelmaa, rakastan äänitehosteita. Ja he kirjoittivat kaikkein masentavimman kappaleen koskaan: ‘I Can Never Go Home Anymore.’”[3] Kotoa karkaavan nuoren tarina "I Can Never Go Home Anymore" nousi ilmestyessään Top Ten -hitiksi *Yhdysvalloissa.[1]

Toisin kuin monet muut tyttöryhmät, Shangri-Las oli lavalla dynaaminen esiintyjä, koreografioiden tanssiaskeleensa laulujensa mukaan ja käyttäen aikanaan rohkeana pidettyjä asuja. Heidän tosielämänsä eivät kuitenkaan olleet vailla omaa draamaansa.[1] ”Olimme 16-vuotiaita lapsia tiellä hyvin kovassa, aikuisessa maailmassa,” Weiss kertoi The New York Postille vuonna 2014. ”Meillä ei ollut mitään saattuetta, vain yksi massiivinen 19-vuotias henkivartija — joskus. Ostin aseen Georgiasta… koska fanit yrittivät murtautua hotellihuoneisiimme. Olimme siis niin kovia kuin meidän tarvitsi olla. Meillä oli tuskin lainkaan suojaa tien päällä, ja minä kannoin yleensä yhtyeen käteiskassaa. Se oli pelottavaa aikaa.”[3]

Vuonna 1967 yksi Shangri-Lasin jäsenistä, Marguerite Ganser, päätti lähteä yhtyeestä.[1]. Yhtyeen jatkuvat kokoonpanomuutokset hämmentävät edelleen historioitsijoita: joskus heidät kuvattiin triona, ja joskus kuvissa esiintyi tuntemattomia henkilöitä, jotka eivät ollut kumpikaan Weissin tai Ganserin sisaruksista.[1] Mary Weiss oli yhtyeen jäsenistä ainoa, joka pysyi aina mukana.[3] Red Bird -levy-yhtiö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin 1960-luvun puolivälissä ja lopetti toimintansa vuonna 1969.[1]

Myöhemmät vuodet

Yhtye siirtyi Mercury-levymerkille ja julkaisi muutaman singlen, mutta hajosi lopullisesti 60-luvun loppuun mennessä. Heidän tuottaja Shadow Morton jatkoi uraansa ja tuotti myöhemmin New York Dollsin Too Much Too Soon albumin vuonna 1974.[1] Mary Weiss palasi myöhään parrasvaloihin vuonna 2007, kun Norton Records julkaisi hänen sooloalbumin Dangerous Game, joka osoitti hänen karismansa olevan yhä voimissaan.[1] Norton levy-yhtiön johtaja Miriam Linna sanoi: ”Mary oli ikoni, sankari ja sankaritar sekä oman sukupolveni että kaikkien sukupolvien nuorille miehille ja naisille.”[3] Mary Weiss esiintyi kuitenkin vain muutamassa konsertissa ja vetäytyi jälleen showbisneksestä.[1]

The Shangri-Lasin neljästä jäsenestä Mary Ann Ganser kuoli huumausaineiden yliannostukseen vuonna 1970[4], Marguerite ”Marge” Ganser kuoli rintasyöpään vuonna 1996[1] ja Mary Weiss kuoli 19. tammikuuta 2024 Palm Springsissä, Kaliforniassa, 75-vuotiaana.[5] The Shangri-Las jätti pysyvän jäljen popkulttuuriin: heidän musiikkinsa ja tyylinsä inspiroivat lukuisia myöhempiä artisteja kuten Amy Winehousea, Garbage-yhtyeen Shirley Mansonia ja monia muita. Heitä pidetään edelleen yleisesti yhtenä kaikkien aikojen tärkeimmistä ja ainutlaatuisimmista tyttöyhtyeistä.[3]

Diskografia

Studioalbumit

Kokoelma-albumit

  • 1966: Golden Hits of the Shangri-Las
  • 1975: The Shangri-Las Sing
  • 1986: The Dixie Cups Meet the Shangri-Las
  • 1994: Myrmidons of Melodrama
  • 1996: The Best of the Shangri-Las
  • 2002: Myrmidons of Melodrama (Re-issue)
  • 2008: Remembered
  • 2008: Greatest Hits
  • 2009: The Complete Collection

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Unterberger, Richie: The Shangri-Las Biography & History AllMusic. Viitattu 16.1.2018. (englanniksi)
  2. ↑ The Shangri-Las Discogs. Viitattu 16.1.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h Elisa Bray: The Shangri-Las: The 60s girl band of Jewish sisters led by trail blazing Mary Weiss The Jewish Chronicle. 22.1.2024. Viitattu 19.4.2025. (englanniksi)
  4. ↑ https://research-repository.uwa.edu.au/en/publications/dressed-in-black-the-shangri-las-and-their-recorded-legacy
  5. ↑ Riihinen, Eleonoora: The Shangri-Las -yhtyeen pääsolisti Mary Weiss on kuollut 75-vuotiaana Helsingin Sanomat. 20.1.2024. Viitattu 21.1.2024.