Timo J. Tuikka

Tässä artikkelissa tutkimme Timo J. Tuikka:een liittyviä eri näkökohtia, tarkastelemme sen merkitystä nykyään ja sen merkitystä ajan myötä. Analysoimme Timo J. Tuikka:n monia puolia ja sen vaikutusta eri aloilla, kuten kulttuurissa, taloudessa, politiikassa ja jokapäiväisessä elämässä, sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Tutkimme monialaisen lähestymistavan avulla, kuinka Timo J. Tuikka on kehittynyt ja sopeutunut nykymaailman muutoksiin ja kuinka se on edelleen kiinnostava ja keskustelunaihe nykyään. Yksityiskohtaisen ja kriittisen analyysin avulla tämä artikkeli pyrkii valaisemaan Timo J. Tuikka:n monia näkökohtia ja sen vaikutuksia nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

Timo Juhani Tuikka (s. 1975[1] Oulu[2]) on suomalainen tieto- ja kaunokirjailija, esseisti, kolumnisti sekä vapaa toimittaja ja luennoija. Hän on toiminut vapaana kirjoittajana vuodesta 2010. Tuikka on koulutukseltaan filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden maisteri.

Tuikka asui lapsuutensa ja nuoruutensa Luoteis-Lapissa Muoniossa, jossa hän on kertonut oppineensa tuotannossaan näkyvän rehevän kielenkäytön ja herroille irvailemisen perinteen. Tuikka opiskeli Jyväskylän yliopistossa ja valmistuttuaan toimi kolme vuotta historianopettajana. Hän kuitenkin lopetti opetustyöt, kun ei jaksanut enää aikuisiällä kiirehtiä aamukahdeksaksi kouluun.[2]

Tuikka toimi vuosina 2005–2010 Suomen historian tutkijana. Hänen väitöskirjansa ”Kekkosen konstit”[3] (2007) käsitteli Urho Kekkosen historia- ja politiikkakäsityksiä. Tuikka on moittinut väitöskirjaansa niin tylsäksi ja teoreettiseksi, ettei jaksa sitä itsekään lukea. Tuikka lopetti tutkijan uransa, koska koki, ettei päässyt tieteellisen kirjoittamisen keinoin käsiksi mihinkään todelliseen.[4]

Tuikan kirjoittama Kaarlo Hillilän tarinallinen elämäkerta Kekkosen takapiru (2011) sai paljon positiivista huomiota osakseen..Tuikka osoitti, kuinka Hillilä oli nostamassa 1920-luvulta lähtien Kekkosta maan johtajaksi, ja kuinka mutkattomasti jatkosodan reaalipolitiikasta hypättiin Hillilän johdatuksella Paasikiven–Kekkosen -linjalle.[5]

Tuikka on kommentoinut ahkerasti myös Suomen poliittista järjestelmää. Kun hän teki Suomen demokratian historiasta kertovaa tietokirjaa Vuosisadan sankarit ja pelurit (2015), Tuikka tympääntyi poliitikkojen sumutukseen ja demokratian tilaan niin paljon, että ryhtyi julkiseen äänestyslakkoon. Keväällä 2023 Tuikka kertoi esseessään kuitenkin murtaneen äänestyslakkonsa. [6]

Tuikka on kirjoittanut viime vuosikymmenen aikana etupäässä kaunokirjallisuutta. Huussiesseekokoelmassaan Täysistunto (2018) hän korosti wc-lukemisen sivistysvaikutuksia koko ihmiskunnalle. Hänen romaaniaan Kekkosen salaiset päiväkirjat (2020) arvioitiin Helsingin Sanomissa ”hauskaksi poliittiseksi tragediaksi” [7]. Kylä josta pojat katosivat -romaanissaan Tuikka palasi lapsuudestaan tuttuun Tunturi-Lapin miljööseen.[8]

Esseissään Tuikka on usein suominut älylaitteiden vahingollisuutta lapsille ja tekoälyn vaarallisuutta ihmiskunnalle.[9] Tuikka toimii asiantuntijana Suomen tietokirjailijat ry:ssä[10].

Teokset

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Timo J. Tuikka Otava. Viitattu 1.4.2025.
  2. ↑ a b Väitöskirjasta huussilukemistoon – Timo J. Tuikka kuunteli lapsena etelän herroille irvailua, käänsi selkänsä yliopistolle ja kirjoittaa nyt satiiria vessassa lukeville Yle Uutiset. 7.7.2018. Viitattu 31.3.2025.
  3. ↑ Timo J. Tuikka: "Kekkosen konstit" : Urho Kekkosen historia- ja politiikkakäsitykset teoriasta käytäntöön 1933-1981. Jyväskylän yliopisto, 2007. ISBN 978-951-39-2827-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 31.3.2025.
  4. ↑ Väitöskirjasta huussilukemistoon – Timo J. Tuikka kuunteli lapsena etelän herroille irvailua, käänsi selkänsä yliopistolle ja kirjoittaa nyt satiiria vessassa lukeville Yle Uutiset. 7.7.2018. Viitattu 31.3.2025.
  5. ↑ Timo J. Tuikka Otava. Viitattu 31.3.2025.
  6. ↑ Timo J. Tuikka: Sunnuntaikulma | Puoluekenttä on kuin piripäinen kilpikonna – äänestin seitsemää eri puoluetta, menin äänestyslakkoon ja nyt mursin sen Keskisuomalainen. 2.4.2023. Viitattu 31.3.2025.
  7. ↑ Kirja-arvostelu | Hauska poliittinen tragedia syntyy, kun Kekkosen kuvitteelliset päiväkirjat löytyvät UKK-arkiston seinänraosta Helsingin Sanomat. 16.1.2021. Viitattu 31.3.2025.
  8. ↑ Kylä josta pojat katosivat Docendo. 8.4.2025. Viitattu 31.3.2025.
  9. ↑ Timo J. Tuikka: Essee | Ihminen on rakentamassa tekoälystä uutta jumalaa – minusta se pitäisi hävittää Keskisuomalainen. 12.1.2024. Viitattu 31.3.2025.
  10. ↑ Timo J. Tuikka - Suomen tietokirjailijat ry www.suomentietokirjailijat.fi. Viitattu 31.3.2025.