Timo Kiiskinen (lauluntekijä)

Nykyään Timo Kiiskinen (lauluntekijä) on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnan ihmisjoukolle. Sen vaikutukset ulottuvat henkilökohtaisesta globaaliin tasoon ja vaikuttavat päätöksiin, trendeihin ja mielipiteisiin. Timo Kiiskinen (lauluntekijä) on herättänyt kiinnostuksen tutkijoissa, tutkijoissa, ammattilaisissa ja suuressa yleisössä, jotka haluavat ymmärtää sen seurauksia, syitä ja mahdollisia ratkaisuja. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Timo Kiiskinen (lauluntekijä):een, analysoimalla sen merkitystä, kehitystä ja keskusteluja, joita se tällä hetkellä tuottaa.

Timo Kiiskinen
Henkilötiedot
Syntynyt30. toukokuuta 1963
Ammatti laulaja-lauluntekijä
säveltäjä
musiikkituottaja

Timo Veli Kiiskinen (s. 30. toukokuuta 1963 Haukivuori) on suomalainen lauluntekijä ja laulaja.[1] Hän on sooloalbumiensa lisäksi säveltänyt kappaleita suomalaisille artisteille.

Kiiskinen syntyi eteläsavolaisessa Haukivuoren kunnassa Kantalan kylässä, jossa asui ensimmäisen elivuotensa, josta perhe muutti vuoden kuluttua Heinolaan, jossa kävi koulunsa ja asui 18-vuotiaaksi. Innostus musiikkiin alkoi Kiiskisen veljen ostettua kitaran.[1]

Diskografia

  • Vieraat maat, Amigo, 1994
  • Suuri mies, Parlophone (EMI) 1996
  • Toinen kuu, Amigo Music Finland, 1992
  • Matkalla, Texicalli, 1998, kokoelma 1992-1998
  • Soivat kivet, Jupiter/Amigo, 1994, (Timo Kiiskinen ja Soivat Kivet)
  • Laulumorsian, Ranka/ Spinefarm, 2000
  • Anilliinihuuliprinsessa, 2005, Texicalli; Pelastakaa Lapset -järjestön kanssa tehty lastenlaulualbumi
  • Omalla maalla, 2007, MuFarang
  • Chet, 2009, MuFarang

Lisäksi vierailevana solistina Veli-Matti Järvenpään levyillä Haitaritaivas (1999) ja Särkijärven Bolero (Amigo 1992)

EP

  • Hietaniemi-EP, Texicalli 2002

Palkinnot

Lähteet

  1. ↑ a b Petri Kaivanto: Timo Kiiskinen ja siniset soinnut (Archive.org) www.elvisry.fi. Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry. Arkistoitu 24.9.2008. Viitattu 4.1.2010.
  2. ↑ Lauluntekijä Timo Kiiskiselle Juha Vainio -palkinto Etelä-Suomen Sanomat. 25.7.2014. Viitattu 25.7.2014.

Aiheesta muualla