Timo Mäkelä

Seuraavaksi käsittelevässä artikkelissa perehdymme Timo Mäkelä:een, aiheeseen, joka on epäilemättä saanut suuren merkityksen viime aikoina. Timo Mäkelä on pitkään ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan aiheena, ja tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja tähän tärkeään aiheeseen. Sen vaikutuksista nykyiseen yhteiskuntaan sen historialliseen merkitykseen ja sen vaikutuksiin eri aloilla uppoudumme Timo Mäkelä:n syvälliseen ja yksityiskohtaiseen analyysiin tavoitteenamme tarjota lukijoille täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.

Tämä artikkeli kertoo sarjakuvataiteilijasta. Timo Mäkelä on myös jääkiekkoilija.
Timo Mäkelä Turun kirjamessuilla 2008.

Timo Veikko Mäkelä (s. 31. maaliskuuta 1951 Hauho)[1][2] on suomalainen sarjakuvataiteilija ja pilapiirtäjä. Hän on muun muassa piirtänyt Ilta-Sanomiin poliittisia pilapiirroksia vuodesta 1980 eli yli puolet elämästään käyttäen nimimerkkiä ”Timppa”.[3]

Mäkelä opiskeli Taideteollisen korkeakoulun graafisella linjalla vuosina 1969–1972. Samaan aikaan opiskelivat muun muassa Tarmo Koivisto ja Mauri Kunnas. 1970-luvulla Mäkelä kuvitti levynkansia muun muassa Hectorille (Hectorock I, 1974) ja Erkki Junkkariselle. Hän kuvitti myös vasemmistolaisten nuorten Raketti-lehteä ja toimi Postin graafikkona.[4]

Vuosina 1979–2005 Mäkelä piirsi poliittista satiiria sarjakuvina Kansan Uutisiin ja vuodesta 1980 pilakuvia Ilta-Sanomiin. Lisäksi Helsingin Sanomissa on julkaistu hänen sarjakuvaansa Minun elämäni.[4][3]

Mäkelän laajaan tuotantoon kuuluu useita sanomalehtisarjakuvia sekä sarjakuvaromaaneja ja -novelleja.

Vuonna 1989 Mäkelä palkittiin Suomen sarjakuvaseuran Puupää-hatulla.[4] Vuonna 1998 hän sai Kemin sarjakuvapäivillä Lempi Grand Prix -palkinnon koko tuotannostaan.[5] Vuonna 2001 Mäkelä sai taiteen valtionpalkinnon. Hänelle on myönnetty myös viisivuotinen valtion taiteilija-apuraha 2009.[4][1]

Töitä

Sanomalehtisarjakuvia

  • Peikkonen (Ilta-Sanomat 1983–1986)
  • Häjyt (Aamulehti 1987–1997)
  • Kalliokadun blues (Helsingin Sanomat 1996)
  • Pieniä julmia tarinoita (Helsingin Sanomat 1997–1999), yhdessä Merja Heikkisen kanssa
  • Minun elämäni (Helsingin Sanomat 2001–2013, Suomen Kuvalehti 2013–)

Pilapiirroskokoelmia

Sarjakuva-albumeita

  • Kalliokadun blues. Otava, 1997. ISBN 951-1-14894-X
  • Pieniä julmia tarinoita, sanomalehtisarjakuvia (Otava 1998)
  • Puuroa vai velliä – Pieniä julmia tarinoita 2, sanomalehtisarjakuvia (Otava 1999)
  • Lakana ja muuta pyykkiä – Pieniä julmia tarinoita 3, sanomalehtisarjakuvia (Otava 2003)
  • Vaaleanpunainen pilvi. Otava, 2001. ISBN 951-1-17620-X
  • Minun elämäni, sanomalehtisarjakuvia (Arktinen Banaani 2002)
  • Kaikki pienet julmat tarinat, sanomalehtisarjakuvia (Otava 2003)
  • Rooma. Arktinen banaani, 2004. ISBN 952-9809-78-6
  • Emil ja Sofi: Yhden yön muisto Helsingistä kesältä 1909. Arktinen banaani, 2005. ISBN 952-5602-12-5 (Käännetty vuonna 2015 venäjäksi nimellä Эмиль и Софи.)
  • Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri. (Yhdessä Jukka Parkkarin kanssa) Arktinen banaani, 2006. ISBN 952-5602-42-7
  • Häjyt. (Strippisarjakuvia vuosilta 1985–1997) Arktinen banaani, 2003. ISBN 952-9809-65-4
  • Kuolematon mestariteos: Honoré de Balzacin aiheen pohjalta. Arktinen banaani, 2007. ISBN 978-952-5602-79-1
  • Minun elämäni. Helsinki: Arktinen banaani, 2008. ISBN 978-952-5768-10-7
  • Manu, Mara, Tarja ja mä: . (Käsikirjoitus: Jukka Parkkari) Helsinki: Arktinen banaani, 2009. ISBN 978-952-5768-31-2
  • William Shakespearen Romeo & Julia Timo Mäkelän sarjakuvana. Arktinen banaani, 2013. ISBN 978-952-270-130-5
  • Neiti Brander. Arktinen banaani, 2018. ISBN 9789522704016

Lähteet

  1. ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 582. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Mäkelä, Timo Kirjasampo.fi. Viitattu 17.12.2014.
  3. ↑ a b Römpötti, Harri: ”Asetun aina päähenkilön kenkiin”. (70-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 31.3.2021, s. B 17. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.3.2021.
  4. ↑ a b c d Römpötti, Harri: Lempeä Timppa. Journalisti, 2009, nro 21. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.12.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Lempi-palkitut Kemin sarjakuvakeskus. Arkistoitu 13.5.2015. Viitattu 17.12.2014.

Aiheesta muualla