Timotheos Miletoslainen

Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Timotheos Miletoslainen, erittäin kiinnostavaan aiheeseen, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Timotheos Miletoslainen on aihe, joka kattaa monenlaisia ​​näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Timotheos Miletoslainen:een, tavoitteenamme tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. On tärkeää ymmärtää Timotheos Miletoslainen:n merkitys ja sen vaikutus elämämme eri osa-alueisiin, minkä vuoksi tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan ja rikastuttavan näkemyksen siitä.

Papyruskatkelma Timotheoksen nomoksesta Persialaiset (Persai). Papyruksen reunaan on merkitty tekstinosia erottava koronis. P.Berol. inv. 9875 col. v.

Timotheos Miletoslainen (m.kreik. Τιμόθεος ὁ Μιλήσιος, Timotheos ho Milēsios, lat. Timotheus Milesius; noin 450–360 eaa.) oli antiikin kreikkalainen kitarodi eli kitharansoittaja, laulaja ja runoilija, joka oli kotoisin Miletoksesta.[1]

Timotheoksen opettaja oli mytileneläinen Frynnis. Hän toimi etupäässä Ateenassa. Timotheos, samoin kuin Frynnis, tunnetaan lähinnä nomos-laulun ja siihen kuuluvan kitharasävellyksen kehittäjänä. Hän itse kertoo lisänneensä kitharan kielet yhdeksitoista. Tiedot Timotheoksen runoudesta ja yleensä nomos-Iaulusta olivat niukat, kunnes 1902 Egyptistä löydettiin papyruksena suuri osa hänen Persialaiset (Πέρσαι, Persai) -nimisestä nomoksestaan. Alku on hävinnyt, mutta ydinosa, omfalos (”napa”), sen jälkeen seuraava sfragis- eli ”sinetti”-osasto ja epilogos ovat säilyneet. Persialaiset on vapaisiin lyyrisiin rytmeihin laadittu läpisävelletty soololaulu. Sen ydinosassa laulaja kuvaa kreikkalaisten ja barbaarien välisen meritaistelun, ehkä Salamiin taistelun, hurjaa melskettä ja esittää muun muassa useiden barbaarien kuolemantuskaa ja rajuja tunteenpurkauksia ja lopuksi kuninkaan pakokäskyn. Sfragis-osassa laulaja ikään kuin painaa teokseensa sinettinsä mainitsemalla nimensä ja kehumalla taitoaan. Epilogissa hän rukoilee Apollonin siunausta syntymäkaupungilleen.[1]

Runoelman sanonta on pöyhkeää ja teennäistä, täynnä vaikeatajuisia metaforia. Siinä näkyy pyrkimys hämmästyttää kuulijoita taiturimaisuudella. Nomoksessa kuitenkin sävelmä oli pääasiana.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Timotheos, Tietosanakirja. Osa 9, palsta 1610–1611. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917

Aiheesta muualla