Nykymaailmassa Toinen makkabilaiskirja on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Syntymisestään lähtien Toinen makkabilaiskirja on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnan, kulttuurin ja talouden eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Toinen makkabilaiskirja:n vaikutusta ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutuksia yhteiskunnallisiin ja poliittisiin muutoksiin sekä sen tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Toinen makkabilaiskirja:n ymmärtämisen ja reflektoinnin tärkeyttä, jotta voimme valmistautua paremmin nykymaailman haasteisiin.
Toinen makkabilaiskirja | |
---|---|
Μακκαβαίων Βʹ | |
Raamattu Vanha testamentti Deuterokanoniset kirjat |
|
![]() Antiokhoksen rankaisu (2. Makk. 9:1-9). Gustave Doré. |
|
Synty ja käyttö | |
Ajoitus | n. 104–63 eaa. |
Käyttäjä |
katolinen kirkko ortodoksinen kirkko |
Teksti | |
Genre | historiakirja |
Alkukieli | muinaiskreikka |
Alkuperä | Septuaginta |
Lyhenne | 2. Makk. |
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista |
Toinen makkabilaiskirja (myös Toinen makkabealaiskirja, m.kreik. Μακκαβαίων Βʹ, Makkabaiōn II) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin.
Kirja on kirjoitettu hasmonealaisdynastian aikana 104–63 eaa. kreikan kielellä.[1] Kirja on käytössä katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Protestanttiset kirkot ja juutalaiset pitävät sitä hyödyllisenä, mutta eivät osana varsinaisia pyhiä kirjoituksia.
Kirja kuvaa Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeistä makkabilaiskapinaa kuten Ensimmäinen makkabilaiskirja, mutta suppeammin ja eri näkökulmasta. Toinen makkabilaiskirja keskittyy kuvaamaan Mattatiaksen pojan Juudas Makkabin historiaa, ja jättää hänen isänsä ja veljensä lähes huomiotta. Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta poiketen se ei pyri ensisijaisesti historialliseen tarkkuuteen, vaan on luonteeltaan pikemminkin hartauskirja. Teologisesti kirja edustaa orastavaa farisealaisuutta, joka vastareaktiona politisoituvalle juutalaisuudelle korosti sydämen hurskautta, marttyyriutta ja uskoa ylösnousemukseen.[2]