Nykymaailmassa Toinen suuri herätys on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua eri alueilla. Sen merkitys ylittää rajat ja sen vaikutukset tuntuvat yhteiskunnassa, taloudessa ja kulttuurissa. Toinen suuri herätys:n tärkeys on johtanut siihen, että sitä on tutkittu ja analysoitu huolellisesti, jotta sen vaikutukset ja seuraukset voidaan ymmärtää paremmin. Tässä artikkelissa tutkimme Toinen suuri herätys:n aihetta eri näkökulmista, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys. Alkuperäistään nykytilaan, mahdollisten tulevaisuuden skenaarioiden kautta Toinen suuri herätys on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja siksi sitä on tärkeää käsitellä syvällisesti ja harkiten.
Toisella suurella herätyksellä (engl. Second Great Awakening) tarkoitetaan Yhdysvalloissa 1800-luvulla alkunsa saanutta hengellistä liikehdintää. Toinen suuri herätys sai alkunsa presbyteerisestä kirkosta ja sitä levittivät pääasiassa metodistit ja baptistit.[1]
Uskonnollinen herääminen keskittyi erityisesti henkilökohtaisten syntien dilemmaan. Presbyteerinen ja kongregationalistinen kirkko menettivät runsaasti kannattajia, jotka kääntyivät metodisteiksi ja baptisteiksi.[1]
Metodistit ja baptistit järjestivät 1800-luvulla ulkoilmakokouksia eniten lännessä, jossa rajoja ei vielä ollut määritelty. Ihmiset jättivät asuinpaikkansa kokoontuakseen keskustelemaan uskonnollisista kysymyksistä. Ensimmäinen kokous järjestettiin Loganin piirikunnassa Kentuckyssa, jossa James McGready saarnasi. Joukkotilaisuudet edistivät uskonnollista yhteenkuuluvuutta ja vahvistivat vaikeissa oloissa elävien ihmisten uskoa. Metodistien matkasaarnaajat julistivat yksinkertaista evankeliumia Amerikan syrjäseutujen asukkaille, joille he olivat usein ainoa yhteys kirkkoon.[1]
Monet protestanttiset teologit arvostelivat metodistien ja baptistien herätyksiä ylikorostuneesta yksilöllisyydestä. Liikkeillä ei arvostelun mukaan ollut myöskään riittävää tietoa kirkon, perheen ja valtion roolista eikä kasteen merkityksestä uskoville.[1]