Toyota-sota

Nykymaailmassa Toyota-sota:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Tekniikan ja globalisaation myötä Toyota-sota:n merkitys on kasvanut yhteiskunnan eri alueilla. Henkilökohtaisesta ammattitasolle Toyota-sota on vaikuttanut ihmisten vuorovaikutukseen ja suhteeseen eri tavoin. Tässä artikkelissa tutkimme Toyota-sota:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme ja analysoimme sen merkitystä eri näkökulmista viihteestä terveyteen ja koulutukseen.

Toyota-sota
Osa Tšadin–Libyan konfliktia
Tšadin sotilaiden kaappaama libyalainen Mil Mi-24-helikopteri.
Tšadin sotilaiden kaappaama libyalainen Mil Mi-24-helikopteri.
Päivämäärä:

16. joulukuuta 1986 – 11. syyskuuta 1987

Paikka:

Borkou-Ennedi-Tibestin prefektuuri, Tšad

Lopputulos:

Tšadin ja Ranskan voitto
Libyan sotilaiden lähtö Tšadista

Osapuolet

Libya Libya
TšadDemokraattinen vallankumouksellinen neuvosto
Palestiinan vapautusjärjestön lippu Palestiinan vapautusjärjestö

TšadTšad
TšadKansan puolustusvoimat
 Ranska

Komentajat

Libya Muammar Gaddafi
Libya Khalifa Haftar
Mahmoud Abu Marzouq

Tšad Hissène Habré
Tšad Hassan Djamous
Tšad Idriss Déby
Ranska François Mitterrand
Ranska Jean Saulnier

Vahvuudet

Libya:
90 000
300+ tankkia
60+ lentokonetta
Demokraattinen vallankumouksellinen neuvosto:
1 000

Tšad:
28 000
Kansan puolustusvoimat:
1 500–2 000
Ranska:
1 500
12+ lentokonetta

Tappiot

7 500 kuollutta
1 000 vangittua
28–32 lentokonetta tuhottu

1 000 kuollutta

Toyota-sota (arabiaksi حرب تويوتا Ḥarb Tūyūtā, ranskaksi Guerre des Toyota) oli vuonna 1987 Pohjois-Tšadissa sodittu Tšadin–Libyan konfliktin viimeinen osa. Sodan nimitys johtuu tšadilaisten sotilaiden käyttämistä Toyota-merkkisistä ajoneuvoista, kuten Toyota Land Cruiserista ja Toyota Hiluxista.[1] Taistelut päättyivät Libyan häviöön.

Taustaa

Libya oli jo vuodesta 1978 hallinnut tšadilaisten kapinallisten kanssa Tšadn pohjoisosaa. Libyalaisten tarkoitus oli liittää itseensä niin sanottu Aouzoun kaistale. Maan eteläosaa taas hallitsi länsimaiden tukema hallitus.[2]

Taistelu

Vuonna 1986 tšadilaiset kapinallisjoukot olivat taistelemassa libyalaisia joukkoja vastaan. Hissène Habrén johtamat hallituksen joukot liittyivät taistelemaan kapinallisten rinnalle saman vuoden joulukuussa.[3] Vuoden 1987 alussa Tšadin puolella taistelleet joukot saivat tuhottua Libyan puolustuksen Fadassa. Kolmen kuukauden kuluessa Habré oli onnistunut valtaamaan Pohjois-Tšadin lähes kokonaan. Seuraavina kuukausina Libyan joukot kärsivät yhä lisää raskaita tappioita.lähde?

Konflikti päättyi osa puolien solmimaan aselepoon. Tämänkin jälkeen kysymys Aouzoun kaistaleesta jäi auki vuoteen 1994 saakka, jolloin sen sovittiin kuuluvan Tšadille.[4]

Lähteet

  1. ↑ Anthony Clayton: Frontiersmen : warfare in Africa since 1950. London: UCL Press, 1999. ISBN 978-0-203-15861-6 (englanniksi)
  2. ↑ Kenneth M. Pollack: Arabs at war : military effectiveness, 1948-1991. Lincoln, Nebraska: University of Nebraska Press, 2002. ISBN 978-0-8032-3733-9 (englanniksi)
  3. ↑ Sam C. Nolutshungu: Limits of anarchy : intervention and state formation in Chad. Charlottesville: University Press of Virginia, 1996. ISBN 978-0-8139-1628-6 (englanniksi)
  4. ↑ M. Brecher & J. Wilkenfeld: A Study of Crisis, s. s. 95. University of Michigan Press. ISBN 978-0-472-10806-0 (englanniksi)