Tämä artikkeli tutkii Tudor-tyyli:n vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnan eri alueilla. Ilmestymisestään lähtien Tudor-tyyli on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä, ja se on vaikuttanut kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin näkökohtiin. Kautta historian Tudor-tyyli on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohde, joka on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua sen tärkeydestä ja merkityksestä. Kriittisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Tudor-tyyli:n vaikutusta eri aloilla sekä sen nykyisyyttä ja tulevaisuutta yhä enemmän toisiinsa kytkeytyvässä ja toisistaan riippuvaisessa maailmassa.
Tudor-tyyli oli Ison-Britannian rakennus- ja sisustustaiteessa esiintynyt suuntaus, jota käytettiin pääasiassa asuinrakennuksissa vuosina 1485–1558. Se yhdisti renessanssin koriste-elementtejä goottilaiseen perpendikulaarityyliin. Tudor-tyyli oli suosittu Tudor-monarkkien aikakaudella, joka alkoi Henrik VII:n noustua valtaan 1485. Elisabetin, viimeisen Tudor-hallitsijan, aikakauden arkkitehtuuri (1558–1603) luokitellaan kuitenkin yleensä omaksi suuntauksekseen.[2]
Tudor-tyylille oli ominaista ns. Tudor-kaari eli litistetty huippukaari.[3] Muita ei-kirkollisten rakennusten eksteriöörille tyypillisiä piirteitä olivat ristikkorakenteiden ylenpalttinen käyttö; ruutuikkunoiden suuri määrä; loisteliaat ulokeikkunat; monimutkaiset kattorakenteet ja useat päätykolmiot; omaperäiset, joskus hyvinkin mielikuvitukselliset savupiiput; sekä tiilimuurauksen runsas käyttö usein monimutkaisina ladontakuvioina. Interiöörissä käytettiin runsaasti puisia seinäpaneeleita sekä kipsisiä katto-, karniisi- ja seinäkoristeita, joissa yritettiin jäljitellä renessanssin muotokieltä.[2]