Tunturikoivikko
Nykymaailmassa Tunturikoivikko on aihe, joka on saanut merkitystä eri alueilla. Sen vaikutukset ovat tuntuneet yhteiskunnassa, taloudessa, politiikassa ja kulttuurissa. Kun Tunturikoivikko:n merkitys on kasvanut, sen vaikutuksista on käyty syvällistä keskustelua, tutkimusta ja analysointia. Eri näkökulmista ja tieteenaloista etsitään vastauksia, ratkaisuja ja ehdotuksia asian tehokkaaksi käsittelemiseksi. Tässä artikkelissa tutkimme Tunturikoivikko:n eri puolia, tarkastelemme sen vaikutusta nykymaailmaan ja avaamme oven pohdiskeluille ja keskusteluille sen roolista nykyisyydessämme ja tulevaisuudessa.
Tunturikoivikko on tunturin kasvillisuusvyöhyke, jossa mänty ja kuusi eivät kasva korkeudesta johtuvan kylmyyden takia ja puumaisen kasvillisuuden muodostaa hieskoivun alalaji tunturikoivu. Varsinaisen tunturikoivikon yläpuolella on vaivaiskoivuvyöhyke, jossa kasvaa yksittäisiä tunturikoivuja, vaivaiskoivuja ja pajuja. Suomen Pohjois-Lapissa tunturikoivikko kasvaa noin 0–300 metrin korkeudessa ja vaivaiskoivuvyöhyke on 300–600/700 metrin korkeudessa. Tunturikoivikossa viihtyvät monenlaiset varvut, sammalet ja jäkälät.
Kilpisjärven seuduilla tunturikoivikkoa kasvaa noin 600–650 metrin korkeuteen asti. Siellä koivut kasvavat parhaiten kalkkipitoisella alueella Saana- ja Mallatuntureiden rinteillä lehtomaisen rehevinä.[1]
Lähteet
- ↑ Yleistä Kilpisjärven alueen luonnosta Kilpisjärven biologinen asema – Helsingin yliopisto
Kirjallisuutta
- Yrjö Norokorpi, Heikki Eeronheimo, Seppo Eurola, Risto Heikkinen, Peter Johansson, Jouko Kumpula, Katariina Mäkelä, Seppo Neuvonen, Juha Sihvo, Saara Tynys & Risto Virtanen (2008): Osa 2.8 Tunturit (Kappale Tunturikoivikot). Teoksessa: Raunio, Anne, Anna Schulman & Tytti Kontula (toim.): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. (Suomen ympäristö 8/2008) Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2008. Koko julkaisun verkkoversio.