Turkinvinttikoira
Tämän päivän artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Turkinvinttikoira, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Antaaksemme laajan ja yksityiskohtaisen kuvan tästä aiheesta tutkimme erilaisia Turkinvinttikoira:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä tai kehityksestä sen vaikutuksiin eri yhteyksissä. Koko artikkelin aikana tarkastelemme Turkinvinttikoira:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä sekä sen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Samoin tutkimme mahdollisia ratkaisuja tai strategioita Turkinvinttikoira:een liittyvien vaikeuksien kohtaamiseksi. Tämän artikkelin tarkoituksena on viime kädessä tarjota lukijoille syvempi ja täydellisempi käsitys Turkinvinttikoira:stä. Tavoitteena on rohkaista vuoropuhelua ja pohdintaa tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
| Turkinvinttikoira | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Turkki |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Muita nimityksiä | Turkish Greyhound, Turkish Dog, Chien Turc |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
Turkinvinttikoira on sukupuuttoon kuollut turkkilainen koirarotu.
Ulkonäkö
Turkinvinttikoiraa kuvattiin vuonna 1887 teoksessa The Dog pieneksi, noin italianvinttikoiran kokoiseksi, mutta tätä huomattavasti tanakammaksi. Karvapeite oli erittäin lyhyt ja ohut.[1]
Alkuperä
Egyptin valtakunta uloittui muinoin Libyasta ja Syyriasta aina Turkkiin saakka, joten tuolloin myös metsästyskoiria kulkeutui maasta toiseen. Turkinvinttikoiran näköisiä koiria löytyikin myös muualta valtakunnan alueelta. Rotua tapasi harvoin puhdasrotuisena, vaan se oli sekoittunut monien erilaisten turkkilaisissa kaupungeissa jätteitä syöneiden kulkukoirien kanssa.[1]
Lähteet
- ↑ a b Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 137. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.