Nykymaailmassa Turun diskonttolaitos on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisille yksilöille ja ryhmille. Turun diskonttolaitos on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai tieteenalan vaikutuksensa vuoksi. Tämä aihe on vuosien varrella herättänyt loputonta keskustelua, sekä lukuisia tutkimuksia ja julkaisuja, jotka ovat osaltaan rikastaneet tietoa aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Turun diskonttolaitos:n eri puolia ja analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä vaikuttavasta ja kiehtovasta aiheesta.
Turun diskonttolaitos (Diskontverket i Åbo) oli järjestyksessä kolmas suomalainen osakeyhtiö.[1] Diskonttolaitosta voi pitää Suomen ensimmäisenä liikepankkina.[2][3]
Diskonttolaitos sai toimiluvan ja säännöt vuonna 1805. Peruspääoma kerättiin osakeannilla. Anti onnistui yli odotusten. Osakkeita merkittiin 30 000, joista noin 7 000 meni suomalaisille ja loput ruotsalaisille osakkeenomistajille. Osakkeen merkintähinta oli 50 riikintaaleria hopeassa. Perustava yhtiökokous pidettiin Turussa 2.6.1806.[1]
Pankki avasi ovensa 1.8.1806. Se toimi kauppias Jean Tjäderin konttorissa Turun Kirkkokadulla.[1] Pankkitoiminta alkoi lupaavasti. Antolainaus ylitti miljoona riikintaaleria jo vuonna 1807.[3]
Kauan ei pankki ehtinyt toimia, sillä Suomen sota syttyi 1808. Pankin omaisuus lähetettiin kiireesti Tukholmaan, missä yhtiökokous päätti pankin sulkemisesta. Selvittely sujui nopeasti, ja viimeinen yhtiökokous pidettiin 31.5.1812 Turussa.[1]
Osakkeenomistajille jäi pankin toiminta-ajalta osakepääoman lisäksi 13 1/8 % osinko. Koska osakkeet oli maksettu hopearahassa ja osakepääoma palautettiin paperirahassa, osakkeenomistajat kärsivät todellisuudessa tappion.[1]
Diskonttolaitos laski liikenteeseen assignaatteja, jotka olivat eräänlaisia setelin korvikkeita. Niitä tunnetaan kaksi kappaletta, arvoltaan 10 ja 50 riikintaalaria.[2]