Turvallisuusselvitys

Nykyään Turvallisuusselvitys on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Teknologian ja globalisaation myötä Turvallisuusselvitys:stä on tullut jokapäiväisen elämän peruselementti. Turvallisuusselvitys on aihe, joka ansaitsee syvällisen tarkastelun sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja vaikutukseensa globaaliin talouteen. Tämän artikkelin kautta perehdymme Turvallisuusselvitys:n moniin puoliin, tarkastelemme sen historiaa, sen nykyistä merkitystä ja tulevaisuuden ennustetta. Turvallisuusselvitys on epäilemättä aihe, joka herättää yleismaailmallista kiinnostusta ja joka herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa eri aloilla ja tieteenaloilla.

Turvallisuusselvitys on valtion turvallisuusjärjestelmän työkalu, jolla pyritään estämään epäluotettavien henkilöiden pääsy tehtäviin, joissa he voisivat uhata valtion tai yrityksen turvallisuutta tai tärkeää yleistä tai yksityistä etua. Jokaisella valtiolla on omat turvallisuusselvitysmenettelynsä. Erityisesti terrorismin vastaisen sodan ja Euroopan yhdentymiskehityksen myötä länsimaat ovat pyrkineet yhtenäistämään menettelyjään.

Turvallisuusselvitys Suomessa

Suomessa turvallisuusselvityksistä on säädetty lailla 177/2002.[1] Laki korvasi aiemman heikommin säädellyn luotettavuuslausunto-käytännön tarkasti säädellyllä turvallisuusselvityksellä. Samalla päättyi aiempi käytäntö, jossa paikallispoliisi oli tehnyt rutiininomaisen luotettavuuslausunnon eräisiin arkaluonteisiin kohteisiin (esimerkiksi ydinvoimalat) tulleista vierailijoista. Nykyään turvallisuusselvityksen voi saada vain työntekijästä tai -hakijasta. Turvallisuusselvitykseen liittyvillä rekisteritarkistuksilla pyritään ennalta ehkäisemään rikollisuutta.[2]

Vuonna 2020 Suojelupoliisi teki yli 88 000 turvallisuusselvitystä, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Selvityksistä suppeita oli yli 40 000, perusmuotoisia yli 31 000 ja laajoja noin 570 kappaletta. Lisäksi yli 16 000 hakemusta pystyttiin liittämään aiemmin tehtyyn voimassa olevaan selvitykseen. Suppeiden ja perusmuotoisten turvallisuusselvitysten keskimääräinen käsittelyaika oli 14 arkipäivää tavoitteen ollessa 25 arkipäivää.[3]

Turvallisuusselvityksen hakeminen

Suomessa turvallisuusselvityksen pyytää viran tai toimen haltijasta tai hakijasta työnantaja saatuaan turvallisuusselvityksen tekoon työntekijän tai -hakijan suostumuksen. Yleensä suostumus on edellytys tällaisen työn saamiselle. Turvallisuusselvitys voi olla laaja, perusmuotoinen tai suppea. Laajaa selvitystä voidaan edellyttää vain tietyissä valtionhallinnon erittäin arkaluontoisissa tehtävissä. Perusmuotoista selvitystä saa hakea mikä tahansa valtion tai kunnan laitos tai yksityinen suomalainen yritys. Selvityksen tekeminen edellyttää, että tehtävä liittyy:

  1. valtion turvallisuuteen, maanpuolustukseen tai poikkeusoloihin varautumiseen
  2. Suomen ulkosuhteisiin
  3. julkiseen talouteen
  4. yksityiseen erittäin merkittävään etuun tai
  5. näitä palvelevan tietojärjestelmän tietoturvallisuuteen.

Turvallisuusselvityksen tekeminen ja käyttö

Perusmuotoisen tai laajan turvallisuusselvityksen tekee Suojelupoliisi tai, maanpuolustukseen liittyvissä asioissa, Pääesikunta.[2] Perusmuotoisen turvallisuusselvityksen pohjana käytetään ainoastaan

merkittyjä tietoja. Vihjeitä, ilmiantoja ja epäilyjä mahdollisuudesta syyllistyä rikokseen tulevaisuudessa ei saa käyttää, ei myöskään yli kymmenen vuotta vanhoja tietoja. Vanhoja tietoja saa kuitenkin käyttää, mikäli siihen on erityinen syy. Kansainväliseen tarkoitukseen tehtävää selvitystä varten voidaan käyttää myös muita vieraan valtion kanssa yksilöityjä rekistereitä.

Turvallisuusselvitykseen, joka annetaan työnantajalle, merkitään vain tarpeelliset tiedot. Arviota sopivuudesta tehtävään ei saa esittää. Turvallisuusselvityksen tulos ei sido hakijaa. Tehty selvitys on säilytettävä salassa ja hakijan on hävitettävä se, kun tarve selvitykselle on päättynyt, tai viimeistään kahden vuoden kuluttua selvityksen tekemisestä.

Laaja ja suppea turvallisuusselvitys

Eräissä valtion viranomaisissa on käytössä tehtävien turvallisuusluokitus. Ensimmäisen turvallisuusluokan tehtävissä henkilöllä on pääsy suureen määrään salassa pidettävää tietoa, joka paljastuessaan vahingoittaisi valtion turvallisuutta, maanpuolustusta, ulkosuhteita tai julkista taloutta. Näiden tehtävien haltijoille ja hakijoille voidaan tehdä laaja turvallisuusselvitys. Laajassa turvallisuusselvityksessä selvitetään edellä mainittujen rekistereiden lisäksi kohteen taloudellinen tilanne: hänen elinkeinotoimintansa, velkansa ja varansa sekä mahdolliset ulosottoasiat. Henkilö antaa tiedot taloudestaan, perheestään ja suvustaan sekä koulutuksestaan ja asuinpaikoistaan itse. Mikäli on tarpeen, laaja turvallisuusselvitys voidaan ulottaa koskemaan myös henkilön läheisiä, joilta pyydetään tähän suostumus.

Suppean turvallisuusselvityksen tekee paikallispoliisi tai Pääesikunta käyttäen ainoastaan poliisiasian tietojärjestelmää.[2] Tässä järjestelmässä näkyvät muun muassa vankeusrangaistukset, sakot, lähestymiskiellot ja rikostutkinnat. 1.1.2016 jälkeen Suojelupoliisi tekee kaikki turvallisuusselvitykset. [4]

Suppea turvallisuusselvitys voidaan tehdä henkilöstä, jolle tulee myöntää työtehtävissään pääsy tiettyihin arkaluonteisiin tiloihin. Näitä ovat:

  1. ydinlaitos
  2. lentoasema, satama tai muu näihin verrattava tärkeä liikennealue
  3. yhdyskuntateknistä huoltoa palveleva merkittävä laitos
  4. varuskunta- tai varikkoalue taikka muu puolustusvoimien hallinnassa oleva huomattavan merkittävä alue
  5. puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen tai poliisin toimitila
  6. viranomaisten tietoverkon käytön kannalta merkittävä toimitila
  7. sellainen valtion viranomaisen toimitila, julkinen tai yksityinen tutkimuslaitos taikka tietokonekeskus, jolla on huomattavaa merkitystä valtion sisäiselle tai ulkoiselle turvallisuudelle tai maanpuolustukselle taikka erittäin huomattavaa merkitystä julkiselle taloudelle.

Turvallisuusselvitys palo- ja pelastusalalla ja onnettomuusriskejä arvioitaessa

Turvallisuusselvitys on myös palo- ja pelastusalalla laadittavan, toimintakyvyltään alentuneiden tai rajoitettujen henkilöiden mahdollisesta tulipalosta pelastautumisen edellytyksiä kuvaavan asiakirjan nimitys.[5] Turvallisuusselvityksellä voidaan kuvata esimerkiksi teollisuuslaitoksen tai muun suuronnettomuusvaarallisen laitoksen toimintaa ja siihen liittyviä vaaroja.[6]

Tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenten luotettavuus

Eduskunnan käsitellessä tiedustelulakipakettia vuonna 2018 nousi pulmaksi uuden tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseniksi ja varajäseniksi valittavien kansanedustajien luotettavuuden tarkistaminen. Erityisen ongelmallisena pidettiin sitä, että Suojelupoliisi tekisi turvallisuusselvityksen kansanedustajista, jotka tulisivat valvomaan Supon toimintaa. Tätä korostivat SDP, Vasemmistoliitto ja vihreät. Toisaalta kaikki puolueet pitivät tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenten luotettavuutta välttämättömänä, koska valiokunnan käsiteltäväksi tulisi paljon Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta arkaluonteisia ja salassa pidettäviä asioita. Tällöin kysymys voisi olla esimerkiksi Suomeen kohdistuvasta vakoilusta tai vakavasta rikollisuudesta.[7][8]

Puhemiesneuvosto esitti, että eduskunnan puhemies pyytäisi Supolta laajan turvallisuusselvityksen tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseniksi ja varajäseniksi esitettävistä kansanedustajista. Hallintovaliokunta piti kuitenkin puhemiehen roolia pulmallisena, koska puhemies ei ole vain instituutio, vaan myös poliittinen toimija. Esillä oli myös vaihtoehto, että niin kutsuttu ministerivastuulaki ulotettaisiin koskemaan valtioneuvoston jäsenten lisäksi tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseniä, jolloin heillä olisi ollut ankarampi rikosvastuu kuin muilla kansanedustajilla. Eduskunnan perustuslakivaliokunta esitti mietinnössään, että tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseneksi esitetystä kansanedustajasta tehtävä laaja turvallisuusselvitys korvattaisiin menettelyllä, jossa tietosuojavaltuutettu tarkistaa valiokunnan jäseneksi pyrkivän kansanedustajan tiedot Supon rekistereistä edustajan omasta pyynnöstä.[9]

Lähteet

Aiheesta muualla