Tässä artikkelissa aiomme tutkia Tuumastukki (kerho):tä eri näkökulmista ja analysoida sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ja sen merkitystä eri alueilla. Tuumastukki (kerho) on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohde läpi historian, mikä saa meidät pohtimaan sen vaikutusta nykymaailmaan. Syvän ja yksityiskohtaisen analyysin avulla yritämme valaista sitä ympäröivät eri näkökohdat sen historiasta sen mahdolliseen kehitykseen tulevaisuudessa. Tavoitteena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Tuumastukki (kerho):n roolia jokapäiväisessä elämässämme.
Tuumastukki (Tumstocken) oli naisarkkitehtien perustama kaksikielinen ammatillinen kerho, joka toimi vuosina 1919–1924.[1] Kerho perustettiin Helsingin teknillisessä korkeakoulussa 1910-luvulla opiskelleiden naisarkkitehtien toimesta, koska naisilla ei ollut toimintamahdollisuuksia miesarkkitehtien hallinnoimissa yhteisöissä. Kerhon toimintaan kuuluivat esitelmät, retket, juhlat ja leikkimieliset arkkitehtuurikilpailut. Tuumastukin jäseniä olivat Agda Aspelin, Aili-Salli Ahde, Aino Marsio, Elina Nissilä, Elsa Arokallio, Elsi Borg, Elli Ruuth, Eva Kuhlefelt-Ekelund, Hanna-Liisa Kalliala, Kerstin Holmberg, Salme Cornér sekä Sylvi Erikson. Valtaosa Tuumastukin jäsenistä oli aktiivisia myös vuonna 1942 perustetussa Architectassa.[2] Tuumastukin kerhopäiväkirja säilytetään Architectan arkistokokoelmassa Kansallisarkistossa.[3]