Nykymaailmassa Työ- ja elinkeinokeskus on saavuttanut ainutlaatuisen merkityksen, joka vaikuttaa merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Työ- ja elinkeinokeskus on ollut keskustelun, analyysin ja kiistan kohteena, ja se on synnyttänyt laajan kirjon mielipiteitä ja visioita sen merkityksestä ja vaikutuksesta. Tässä artikkelissa tutkimme Työ- ja elinkeinokeskus:n eri puolia ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen sekä tarjoamme yksityiskohtaisen analyysin sen merkityksestä ja roolista nykymaailmassa.
Työ- ja elinkeinokeskus (lyhenne TE-keskus[1] tai te-keskus) oli työ- ja elinkeinokysymyksiin liittyviä viranomais-, neuvonta- ja kehittämispalveluja hoitanut Suomen valtionhallinnon alueorganisaatio, joka syntyi vuonna 1997 yhdistettäessä kauppa- ja teollisuusministeriön, työministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalojen alueyksiköt. Manner-Suomessa oli 15 työ- ja elinkeinokeskusta.
Te-keskusten organisaatiouudistuksen yhteydessä vuoden 2009 alussa virallinen nimi lyheni työ- ja elinkeinokeskukseksi sekä luovuttiin vanhasta kolmen ministeriön alaisesta osastosta, jotka olivat:
Te-keskukset lakkautettiin 2009 ja niiden tehtävät siirtyivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille.
Te-keskuksissa toimineet teknologian kehittämisosastot tarjosivat yrityksille ja tutkimusorganisaatioille Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen teknologia- ja asiantuntijapalveluja osana Tekesin verkostoa.[2]
Työ- ja elinkeinokeskusten tehtävänä oli pk-yritysten tukeminen ja neuvonta, yritysten teknologisten kehityksen edistäminen ja auttaminen vientiin ja kansainvälistymiseen liittyvissä asioissa, alueellisen työvoimapolitiikan toteuttaminen, työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen suunnittelu ja organisointi, maatalouden, maaseudun elinvoimaisuuden ja maaseutuelinkeinojen edistäminen, kalatalouden kehittäminen ja osallistuminen sekä vaikuttaminen alueen kehitykseen.