Seuraavassa artikkelissa tutkimme Tykistön tarkastaja:tä ja sen vaikutuksia elämäämme yksityiskohtaisesti. Tykistön tarkastaja on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina, ja se on herättänyt keskustelua ja kiinnostusta useilla aloilla ja sektoreilla. Näillä sivuilla tarkastelemme Tykistön tarkastaja:n eri näkökulmia ja näkökulmia ja käsittelemme sen historiallista merkitystä, sen nykyistä tilannetta ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Toivomme, että tämä artikkeli on valaiseva ja kannustava ja tarjoaa lukijoillemme uusia ideoita ja lähestymistapoja Tykistön tarkastaja:een.
Tykistön tarkastaja, aikaisemmin kenttätykistön tarkastaja, on tykistö-aselajin koulutuksen tasoa valvova sekä aselajin kehittämisestä ja suorituskyvystä vastaava upseeri Suomen puolustusvoimissa. Tunnetuimpia tehtävän hoitajia on ollut tykistökenraali Vilho Nenonen, jota pidetään suomalaisen kenttätykistön isänä.
Tykistön tarkastaja on sijoitettu Maavoimien esikunnan[1] suunnitteluosastolle Mikkelissä. Aikaisemmin tehtävä oli sijoitettuna Pääesikuntaan.
Muut aselajitarkastajien tehtävät ovat jalkaväen tarkastaja, huollon tarkastaja, pioneeritarkastaja, viestitarkastaja ja ilmatorjunnan tarkastaja.[1]
Suomen sisällissodan jälkeen perustettiin Suomen puolustusvoimiin omana aselajinaan tykistö. Aluksi aselajin johto oli Saksan Itämeren divisioonan majurilla Hans Butzilla, jonka kanssa asioita hoiti jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmberg. Tykistöasiat päätettiin Sotaministeriössä ja Yleisesikunnassa, joiden pohjalta armeijan ylipäällikkö antoi toimeenpanokäskyt. Käskyjen toteuttamista valvoivat Butz ja Malmberg.[2]
Saksalaiset poistuivat Suomesta vuoden 1918 lopulla, jolloin asioiden hoito siirtyi Yleisesikunnalle. Suomen armeijan päällikön esikuntaan perustettiin 31. joulukuuta 1918 kenttätykistön ylitarkastajan virka kenraalin arvoiselle upseerille. Virka muutettiin 12. helmikuuta 1919 tykistön ylitarkastajaksi, joka sisälsi sekä kenttä- että rannikkotykistön. Virkanimike vaihtui uudelleen 9. toukokuuta tykistön tarkastajaksi.[2]
Vuoden 1919 virkaohjeen mukaan tarkastaja oli valtionhoitajan alainen esitellen tykistöasiat suoraan valtionhoitajalle esikuntapäällikön läsnä ollessa tai ainoastaan esikuntapäällikölle. Hän oli myös käytettävissä valtionhoitajan erityistehtäviin ja esikuntapäällikön tykistöasiantuntija. Tehtäviin kuuluivat tykistön edelleen kehittäminen, sodanajan suunnittelu, taisteluvälinehuolto ja tykistön henkilöstöasiat.[2]