Tässä artikkelissa perehdymme Työn punalipun kunniamerkki:n jännittävään maailmaan ja tutkimme sen eri puolia, merkityksiä ja vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan. Työn punalipun kunniamerkki on nykyään laajasti keskusteltu ja erittäin ajankohtainen aihe, joka herättää keskustelua ja kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin suuren yleisön keskuudessa. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan Työn punalipun kunniamerkki:n tärkeimpiä näkökohtia, jolloin lukija saa syvemmän ja kattavamman tiedon tästä kiehtovasta aiheesta. Liity kanssamme tälle löytö- ja pohdiskelumatkalle, jossa tutkimme yhdessä Työn punalipun kunniamerkki:n merkitystä ja merkitystä elämässämme.
Työn punalipun kunniamerkki (myös Työn punaisen lipun kunniamerkki, ven. Орден Трудового Красного Знамени) oli Neuvostoliitossa vuosina 1921–1991 jaettu kunniamerkki, jota myönnettiin tuotannossa, tieteissä, taiteissa, kulttuurissa, opetuksessa, terveydenhoidossa tai muilla yhteiskunnallisilla aloilla ansoituneille kansalaisille. Se oli siviileille tarkoitettu vastine sotilasansioista myönnetylle Punalipun kunniamerkille.[1]
Työn punalipun kunniamerkkiä jaettiin aluksi vain Venäjän SNT:ssä, kunnes siitä tehtiin yleisliittolainen vuonna 1928. Kunniamerkkiä myönnettiin 70 vuoden aikana noin 1,2 miljoonaa kappaletta.[1]
Kunniamerkki oli korkein palkinto työuljuudesta. Sen perustamisesta sääti 28. joulukuuta 1920 neuvostojen VIII yleisvenäläinen edustajakokous 22.—29. joulukuuta 1920 pitämässään kokouksessa.[2]
Kunniamerkkiä jaettiin yhdessä luokassa:[3]
Kunniamerkki on myönnetty muun muassa Kerttu Puumalaiselle (1967)[4]