USS Alligator (1862)
Muinaisista ajoista lähtien USS Alligator (1862) on ollut kiehtovan, tutkimuksen ja keskustelun kohteena. Sen vaikutus on ylittänyt kaikki kulttuuriset, maantieteelliset ja ajalliset esteet jättäen lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan. USS Alligator (1862) on ollut ihailun, analyysin ja mietiskelyn kohteena menneisyyden syrjäisimmistä ulottuvuuksista välittömään nykyhetkeen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti USS Alligator (1862):n monia puolia ja paljastamme sen merkityksen, vaikutuksen ja merkityksen nykymaailmassa. Seuraavilla sivuilla lähdemme kiehtovalle matkalle historian, tieteen, kulttuurin ja yhteiskunnan läpi etsimään täydellisempää ja rikastuttavampaa ymmärrystä USS Alligator (1862):stä.
| USS Alligator | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Neafie & Levy, Philadelphia, Pennsylvania |
| Laskettu vesille | 30. huhtikuuta 1862 |
| Palveluskäyttöön | kesäkuu 1962 |
| Poistui palveluskäytöstä | 2. huhtikuuta 1863 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 14,02 m |
| Leveys | 1,37 m |
| Syväys | 1,83 m |
| Koneteho | airot |
| Miehistöä | 1 upseeri ja 16 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus | 2 x räjähdepanosta |
USS Alligator oli Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen sukellusvene.
Valmistus
Yhdysvaltain hallitus tilasi insinööri Brutus de Villeroi’n suunnitteleman sukellusveneen Philadelphiasta Neafie & Levyltä. Alus laskettiin vesille 30. huhtikuuta 1862. Sen tarkoituksena oli torjua Pohjoisvaltioita uhkaavat Etelävaltioiden saartajat.[1][2]
Aluksen pituus oli 14,02 metriä ja leveys 1,37 metriä. Aluksen syväys oli 1,83 metriä. Aluksen miehistönä oli kapteeni ja 16 miestä. Aluksen voimanlähteenä oli taitettavat airot. Aseistuksena sillä oli kaksi räjähdysmiinaa. Ilmanvaihto hoidettiin kahden kellukkeilla varustetun putken avulla, jotka ulottuivat vedenpinnan yläpuolelle. Aluksella oli kaksi ilmanpuhdistinta, joiden salaisuuden vei suunnittelija mennessään palatessaan Ranskaan.[1][2]
Palvelus
Alus saapui 23. kesäkuuta hinattuna Chesapeakin ja Delawaren kanavan läpi Hampton Roadsiin. Sen tehtäväksi oli suunniteltu Petersburgin lähellä olevan Appomatoxin ylittävän rautatiesillan tuhoaminen. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin, koska joki todettiin liian matalaksi ja virtaus liian suureksi. Alus hinattiin Washingtonin laivastontelakalle koeajoihin ja muutettavaksi, joiden aikana luutnantti Thomas O. Selfridge Jr. vastaanotti päällikkyyden. Töiden aikana aluksen airot korvattiin 0,91 metrin ruuvimaisella potkurilla, joka mahdollisti neljän solmun nopeuden. Alus palasi 24. maaliskuuta Hampton Roadsiin.[2]
Presidentti Abraham Lincoln tarkkaili sukellusvenettä toiminnassa. Vuoden 1863 alussa vara-amiraali Samuel F. Du Pont suunnitteli hyödyntävänsä sukellusvenettä Charlestonin operaatioissaan. Alus lähti 1. huhtikuuta Sumpterin hinaamana Port Royaliin. Huonon sään vuoksi Sumpter joutui seuraavana päivänä irrottamaan Alligatorin, joka upposi pian tämän jälkeen Cape Hatterasin rannikon edustalle Pohjois-Carolinassa.[1][2]
Nykyään Yhdysvaltain merentutkimuslaitos NOAA, laivaston tutkimustoimisto ja laivaston historian ja perinteen alainen vedenalaisen arkeologian osasto etsivät tätä historiallisesti merkittävää alusta.[1]
Nimi
Alligator sai lempinimensä ulkonäkönsä vuoksi: sen matala profiili, vihertävä väri ja etukupolin ”silmät” muistuttivat alligaattoria. Nimi ilmestyi asiakirjoihin vasta kesällä 1862, eikä alusta koskaan virallisesti nimetty. Aluksella ei käytetty etuliitettä ”USS” (United States Ship), koska sitä ei koskaan otettu laivaston täyteen palvelukseen ja toisaalta etuliite vakiintui vasta vuonna 1907. Sen käyttö nykyään on kunnianosoitus Alligatorin palvelukselle ja historialliselle merkitykselle.[3]
Katso myös
- H. L. Hunley, toinen sisällissodan aikainen sukellusvene
Lähteet
- Friedman, Norman: U.S. Submarines through 1945 - An Illustrated Design History. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 1995. ISBN 978-1-55750-263-6 (englanniksi)