Uglegorsk
Tässä artikkelissa perehdymme Uglegorsk:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nykyään. Uglegorsk on ollut eri alojen asiantuntijoiden mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteena, ja he ovat omistaneet aikaa ja vaivaa sen monipuolisuuden ymmärtämiseen. Analysoimme kuinka Uglegorsk on vaikuttanut yhteiskuntaan aikojen saatossa ja miten eri kulttuurit ja sukupolvet ovat tulkinneet sitä. Lisäksi tarkastelemme sen roolia ihmisten jokapäiväisessä elämässä sekä sen vaikutusta taiteeseen, tieteeseen ja teknologiaan. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Uglegorsk:tä ja tarjoamaan kattavan kuvan tästä tärkeästä ja kiehtovasta aiheesta.
| Uglegorsk (Углегорск) |
|
|---|---|
.png) vaakuna |
|
  Uglegorsk |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiopiiri | Sahalinin alue |
| Perustettu | 1905 |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 26 km² |
| Korkeus | 20 m |
| Väkiluku (2010) | 10 381[1] |
| Aikavyöhyke | UTC+11 (MSK+8) |
Uglegorsk (ven. Углегорск) on hieman alle kymmenentuhannen asukkaan satamakaupunki Sahalinin saarella Venäjän kaukoidässä. Kaupunki sijaitsee saaren länsiosassa Japaninmerta ja Ohotanmerta erottavan Tatariansalmen rannalla, lähellä Uglegorka-joen suuta.[2] Alueen pääkaupunkiin Južno-Sahalinskiin on Uglegorskista matkaa n. 350 kilometriä.
Historia
Uglegorskin perustivat japanilaiset nimellä Esutoru vuonna 1905, jolloin Sahalinin saari kuului vielä 50. leveyspiirille asti Japanille. Toisen maailmansodan seurauksena Sahalin siirtyi Neuvostoliiton omistukseen 1945, ja asutus sai kaupunkioikeudet vuonna 1946. Samalla kaupungin nimi muutettiin Uglegorskiksi (ven. угол tarkoittaa "hiiltä").
Väestökehitys
| Vuosi | Väkiluku |
|---|---|
| 1937 | 31 959 * |
| 1959 | 17 900 ** |
| 1979 | 18 400 ** |
| 1989 | 18 402 * |
| 2002 | 13 396 * |
| 2006 | 12 534 * |
Merkinnät: * väestönlaskenta ** väestönlaskenta (pyöristetty)
Talous
Uglegorskissa toimii puu-, paperi- ja rakennusalan yrityksiä sekä elintarviketeollisuutta. Kaupungin ympäristössä viljellään perunaa ja vihanneksia. Lisäksi lähialueilta kaivetaan kivihiiltä, mistä kaupunki on saanut nimensäkin.
Lähteet
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 29.9.2012. (venäjäksi)
- ↑ Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uglegorsk Wikimedia Commonsissa
Hallinnollinen keskus: Južno-Sahalinsk
Aleksandrovsk-Sahalinski | Aniva | Dolinsk | Holmsk | Korsakov | Kurilsk | Makarov | Nevelsk | Oha | Poronaisk | Šahtjorsk | Severo-Kurilsk | Tomari | Uglegorsk