Tässä artikkelissa haluamme syventyä Ujung Kulonin kansallispuisto:n aiheeseen ja tutkia sen kaikkia ulottuvuuksia. Ujung Kulonin kansallispuisto on ollut jatkuvasti kiinnostava aihe läpi historian, ja siinä on ollut useita lähestymistapoja ja analyyseja eri tieteenaloista. Alkuperäistään nykypäivään Ujung Kulonin kansallispuisto on ollut ratkaisevassa roolissa ihmisten elämässä ja yhteiskunnan kehityksessä. Tässä artikkelissa pyrimme tarkastelemaan Ujung Kulonin kansallispuisto:ta eri näkökulmista ja analysoimaan sen vaikutusta kulttuuriin, politiikkaan, tieteeseen, taiteeseen ja jokapäiväiseen elämään. Toivomme, että tämä artikkeli toimii kattavana oppaana ymmärtääksesi Ujung Kulonin kansallispuisto:n tärkeyden ja merkityksen nykymaailmassa.
Ujung Kulonin kansallispuisto sijaitsee Indonesiassa Jaavan saaren länsikärjessä, Sundasalmella. Alueeseen kuuluu valtamereen työntyvä niemimaa ja Krakataun tulivuoren kraatteriin syntynyt saaristo sekä joukko muita pieniä saaria. Kansallispuiston pinta-ala on 1206 neliökilometriä, josta 443 km² on merialuetta.[1][2] Puistoon kuuluva niemimaa oli ihmisten asuttamaa vuoden 1883 tulivuorenpurkaukseen asti. Krakataun purkauduttua kylät tuhoutuivat. Ihmiset, jotka eivät menehtyneet tulivuorenpurkauksen seurauksena, jättivät asuinpaikkansa ja viidakko valtasi alueen.[3][4]
Kansallispuiston alueella elää suurin osa maailman jäljellä olevista jaavansarvikuonoista – 40–60 yksilöä.[2] Puistossa on myös bantengeja ja harvinaisia apinalajeja. Viimeinen jaavantiikeri nähtiin alueella 1950-luvulla. Meren puolella on koralliriuttoja ja dugongeja eli merilehmiä.[5][6] Ujung Kulonin kansallispuisto perustettiin vuonna 1980 ja vuonna 1991 siitä tuli UNESCOn maailmanperintökohde.[4][2]