Seuraavassa artikkelissa analysoimme perusteellisesti Ukrainan perustuslaki:tä, aihetta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Ukrainan perustuslaki on herättänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion ja synnyttänyt monenlaisia mielipiteitä ja teorioita. Tässä artikkelissa tutkimme Ukrainan perustuslaki:n eri puolia sen vaikutuksesta nyky-yhteiskuntaan sen merkityksellisyyteen historiallisessa kontekstissa. Lisäksi tutkimme Ukrainan perustuslaki:n tulevaisuuden vaikutuksia ja roolia, joka sillä voisi olla jokapäiväisessä elämässämme. Tämä analyysi pyrkii tarjoamaan kattavan näkökulman Ukrainan perustuslaki:een, tavoitteenaan rikastaa tietoa ja ymmärrystä tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Ukrainan perustuslaki (ukr. конституція України, konstytutsija Ukrajiny) on Ukrainan tasavallan korkein laki.[1]
Ensimmäinen perustuslain kaltainen dokumentti nykyisen Ukrainan alueella otettiin käyttöön 16. huhtikuuta 1710. Sen allekirjoittivat hetmani Pylyp Orlyk ja tämän alaisuudessa palvelleet Zaporižžjan kasakat. Siinä määriteltiin mm. ortodoksisuus alueen viralliseksi uskonnoksi, mutta kasakat olivat kuitenkin itsenäisiä Moskovan patriarkaatista. Tästä dokumentista käytetään joko nimeä Benderin perustuslaki tai Pylyp Orlykin perustuslaki.[2][3]
Ukrainan nykyisen perustuslain hyväksyi Verh’ovna Rada 28. kesäkuuta 1996. Parlamentin 450 edustajasta 315 äänesti perustuslain hyväksymisen puolesta, ja se astui voimaan samana päivänä.[4][5]
Perustuslain päivää vietetään Ukrainassa 28. kesäkuuta. Päivän viettäminen perustuu perustuslain 161. artiklaan.[5][6]
Perustuslaissa on 15 kappaletta:[7]
Perustuslakiin on sen historian aikana tehty käytännössä kaksi muutosta, joista ensimmäinen on tosin säädetty, kumottu ja säädetty sitten uudelleen.
Imperatiivimandaatti (ukr. iмперативний мандат, imperatyvnyi mandat) tarkoittaa sitä, että kansanedustajien tulee kuulua siihen parlamenttiryhmään, jota hän on valituksi tullessaan edustanut, tai hän menettää paikkansa.[8] Aloite tästä tehtiin joulukuussa 2004.
Perustuslakituomioistuin kumosi imperatiivimandaatin lokakuussa 2010, koska katsoi sen olevan perustuslain vastainen.[9]
Helmikuussa 2014 parlamentti palautti imperatiivimandaatin 386 kansanedustajan tuella. Samassa yhteydessä osa presidentin vallasta siirrettiin hallitukselle ja parlamentille.[10]
Helmikuussa 2019 parlamentti hyväksyi perustuslain muutoksen, jonka nojalla Ukrainan strategisiksi tavoitteiksi asetettiin sekä EU:n että Naton jäsenyys.[11]